On senverran epätarkka kuva ettei pöydälle jääneet leivänmuruset juurikaan haittaa!  Taittelin viimeiset parsakaalin nuppuset ja pakastan ne talven herkuiksi, ainakin viiden lounaan lisäkkeiksi niistä saa kesän makua.

 Pakkanen saa minun puolestani tulla. Sain tänään tehtyä rankan urakan. Kärräsin kaksi kottikärryllistä viimevuotista kompostia  kasvimaalle. Muutama kirsikantaimi sai tuotetta juuristolleen. Kesän ajan olen kerännyt biojätteen suureen tynnyriin, massaa oli kuitenkin kerääntynyt niin paljon, että piti monta kertaa levähtää ja kuivatella huurtuneita silmälaseja. Sain tynnyrin kumottua ja siitä sitten siirtelin talikolla jo matojen valtaaman kompostin puoliksi tyhjentyneeseen Biolan kompostiin. Siihen sopii sitten taas koko talven biojätteet.

Hiekkatien olen haravoinut jo monta kertaa, mutta nurmikolta  haravoin vain paksuimmat lehtikerrokset, jotka siirrän tyrnimaan katteeksi. Nurmikolla, toisin kuin hiekkatiellä, elelevät madot hoitavat keväisin pihanurmikon siivouksen. Keväisten sateiden jälkeen olen seuraillut, kuinka nurmikolle kasaantuu pieniä lehtikasoja jotka pikkuhiljaa häviävät maanpinnalta. Nurmikko, tai keto niinkuin meillä, ei muuta lannoitusta kaipaakaan.

 Kukkamaalle jäi vielä muutamia juuri kukintaansa lopettaneita kasveja, tulikukkaa, salkoruusuja ja kehäkukkia, siivoan ne jos sää sallii ja verkkaa riittää.