Tuulten runtelemaa kasvihuonetta vähän siivotessa huomasin kaksi tuoretta pientä viinirypälettä. Toisen söin heti huomatessani sen, se oli yhtä pieni kuin tamakin, jonka varasin kuvattavaksi, mutta marjojen maku oli todella hyvä. Niissä oli ihanaa rusinan makuvivahdetta. Olin jo luopunut toivosta saada omia rypäleitä viimetalvisten pakkasten jäljiltä. Olkona olleeseen pensaaseen ei tullut minkäänlaista elonmerkkiä kesän aikana. Leikkimökin viereiselle penkalle kasvoi muutama hentoinen verso, mutta nekin jäivät vaatimattomiksi. Paikka ei sovikaan rypäleille, onhan se melkein suoraan peruskallion päälle kerätty kasvualusta. Peruskallio on paikkapaikon näkyvissä siellä täällä pihanurmikollakin. Kaikkien istutusten paikat on pitänyt kokeilla rautakangilla ja istutella sen mukaa mista vähän löytyy sopivaa kuoppaa kasvien juuristolle. Niinpä pihasuunnittelu on tehty peruskallion ehdoilla

Nämä syksyn värit, tässä kuvassa epätarkat, hurmaavat päivä päivältä

Täällä meillä pohjolassa kasvitkin saavat vähän levähttää kiihkeän kasvukauden jälkeen. Varaavat tärkeimmät ravintoaineensa juuristoonsa, odottamaan seuraavaa kevättä.