Paula-serkun kanssa olemme viestitelleet paljon viimeaikoina. Hänellä on paljon yhteyksiä sukulaisiimme.

Tässä on 92 vuotiaan Vappu-serkun muistumien pohjalta Paulan kirjoittama ja lähettämä runo.

        Oli joku vuosi kolkytviis, ehkä pääsiäisen maissa siis.

             Polvilassa kyläjuhlat pidettiin ja tavan mukaan sinne hevosilla ajettiin.

         Kyläsille tuli Tyyne, Antti ja "Adalmina" pienokainen, sekä Aate, Iita, Vappu sekä Esko, pikkupoika vainen.

              Lattialle pantiin viltti ja sille istumaan laskettiin piltti.

         Tuohon näkyyn Esko tulisesti rakastui, että sydämensä aivan pakahtui.

              Mullikolla Adalmiinaa sitten leikittiin ja myöhemmin vielä sarjakuviakin piirrettiin.

          Lapsena Esko sarjakuvia piirrusteli, mielikuvituksensa näkyväksi veli teki. 

          Esko muistojansa mieleen pakasti, niin tulisesti hän Adalmiinaa rakasti.

                Vappu lapsena joskus väsyi leikeissä Adalmiinana oloon ja tahtoi juosta rauhaan omaan koloon

Kiitos Paula hienosta runosta ja Vapulle kiitokset näistä kaukaisista muisteluista!