20221211_120819%20%282%29.jpg

Tämä apuvälineillä lastattu keittiön pöytä on säästynyt hiirien vierailulta, ainakaan papanoita en ole havainnut ollenkaan. Liekö pitkälle roikkuva pöytäliina ollut kiipeilyn esteenä.

Eevan tilaamat sähköiset karkottimet eivät tuholaisten käyntiä haitanneet, mantelit ja fenkoolinsiemet levisivät pitkin työpöytää, vaikka yksi varoitin oli aivan vieressä vilkkumassa.

 Minun käsillä loukkujen viritys ei onnistunut ja varoin oikean käden etusormen vahingottamista.  Yksi loukku kimposi korkealle ja hiiri pääsi pälkähästä samantien, kun siirsin loukkua lattiaharjalla. Apuun tuli naapurin Orvokki näppärine käsineen.

Orvokki viritti kolme loukkua ja asetti ne eri paikkohin. Saalistakin alkoi tulla. Yhtä suurta pitkähäntäistä luulin rotanpoikaseksi, mutta Orvokin mielestä se oli metsähiiri, joka oli minulle aivan tuntematon otus. Kaksi pientä, ehkä kotihiirtä, oli saalina toisissa loukuissa.

Kyllä naapurista on suuri apu näin rajoittuneelle ihmiselle. Orvokki tuli jälleen, tyhjensi loukut ja viritti ne uudelleen. Nyt on ollut pari yötä ettei mitään ole tapahtunut. Jätin yöksi pöydälle palasen juustovoileipää ja sekin oli paikallaan tänä aamuna.

Heti kun huomasin nämä jyrsijöiden käynnit, siirsin kaikki työvälineet jääkaappiin. Tomaattia ja salaattia suojasi muovipussi.

Muitakin avuliaita ihmisiä olen tavannut. Keittiön palovaroitin vaati uutta patteria, tilasin patterin kaupasta ruokakassin mukana ja K-kauppias Aleksi laittoi patterin samantien paikoilleen.

Pihan auraajat huomioivat myöskin rapunedustan, traktori pyörtää mahdollisimman läheltä rappuja ja olenkin saanut väylän pidettyä auki, rollaatorin päällä istuen, lehtiharavalla kevyttä lunta haravoiden.