Joulukuinen  hämärä vanhoille ihmisille on hyvää levollista aikaa. Herääminen auringonnousuun suuremmitta ponnisteluitta. Valoja ei haluaisi sytyttää kuin aivan tarpeellisimman tehtävän suorittamiseen, se että tästä pimeydestä ja harmaudesta pystyy nauttimaan on erikoinen  saavutus. Päivittäiset tehtävät suoritetaan ilman suurempia tehoja. Ihmettelen ihmisiä jotka eivät halua sopeutua tähän meidän omimpaan olotilaan.  Toimintaan herätään taas auringon niin näyttäessä. Meillä ei rajoiteta verhoilla kesäistä paistetta, joten silloin herääminen auringonnousuun tuottaa jo vaikeuksia. Miksi emme nauttisi siis näistä  ihanista hämäristä levollisista aamuista ja päivistä joita vuodenajat meille tarjoavat