Lanttukukko%20001.jpg

Pienen reiän kovervin maistaakseni olenko pilannut lanttukukon liialla suolalla.

"Nyt olis tarjolla lanttukukkoa, tuoksu tuntuu jo!" lähetin viestin Helleville, kun uunista alkoi tulla kypsän kukon tuoksua.

Kavimme Annimarin kanssa eilen kylillä kaupoilla ja ostin kaksi suurta lanttua ja rasian sianlihasiivuja. Mielessä oli koko syksyn pyörinyt makumuisto lapsena syödystä lanttukukosta. Kotonani kukko tehtiin hapanleipätaikinakuoreen ja kukko paistettiin leipien paistamisen jälkeen, ison kiviuunin arinalla.

Kuoritaikinaa hapatin juurella eilisillasta lähtien, ei se oikein entisen kuoren veroista ollut, jauhot olivat liian hienoja tähän tarkoitukseen. Arinalle tätä taikinaa olisi ollut turha  laittaa, niin löysää se oli, mutta teflonpannussa leivinpaperin päällä levitettynä se käyttäytyi ihan sovinnollisesti. Paistaminen onnistui mielestäni hyvin ja pitkä haudutus pehmitti pintakuorenkin.

Lanttukukko%20008.jpg

Vähän reunoja jäi aterian jälkeen. Samanlaisista kukoista oli Paulilla ja Hellevilläkin makumuistoja lapsuudesta. Niitä kertailimme aterian aikana.

Jälkiruuaksi söimme muutaman, kuuman kesän kypsyttämän makean keltaluumun.

Lanttukukko%20007.jpg

Tuliaisia heillä oli auton peräkontissa. Luumuja, joita heille oli tullut ämpärikaupalla, perunoita, kurpitsoita, kurkkuja.

Vaikka kesä oli turhan kuuma, Paulin ja Hellevin puutarha oli tuottanut erinomaisen sadon.