Sitkeä orvokkilaji tämä minun maatiaiseni. Kukkii viimeisimpänä syksyllä, ja on taas voimissaan heti keväällä lumien lähtiessä. Samalla paikalla jo vuodestä 1968 lähtien. Toki levittäytyy kasvimaalle ja pihanurmikolle, hakien sopivaa lisääntymistilaa, sieltä siirtelen aukkopaikkoihin nähtyäni kukan värin ja muodon. Taimistoissa myytäviä värivaihtoehtoja kierrän kaukaa, ja säälittää ne ylisuuret jalosteet.

      Lämpimän iltapäivän kahvihetken täydensi punaisen auton saapuminen pihalle. Naapuri 87 vuotta sieltä saapui, tietäen meidän kahviaikataulun. Nyt vain istuimme suurien kuusten varjossa, kevättä ihastellen.  Lauri, meidän kahvinkeittäjä, latasi pannun uudelleen. Tätä naapuria varten pidän aina jotain makeaa kahvileipää pakkasessa, nyt oli vain juuri paistettua nokkos-tattaripannukakkua.

      Kävimme tietysti läpi juuri olleet koulun 120 v juhlat, muistellen entistä ja nykyistä aikaa. Vierastani ilahdutti tapaamieni entisten oppilaiden muistelmat heidän tutkiessaan entistä koululuokkaansa että " tuolla rokotettiin".  Avasivat komeron oven joka heidänkin aikanaan oli oppivälinevarastona, siellä löytyi tuimitukeen sopiva rauhallinen tila.

      Kahvinjuontipaikkaa haimme aina varjojen kohdalta, ihmetellen kevään heleyttä.

      Puutarhakierroksen aikana  vieraani kertoi omista pihatöistään, uudesta nurmikosta, jota laitetaan kunnalliseen jätevesijärjestelmään liittymisen johdosta. Hänen pihapiirinsä on aina hyvinhoidettu.

       Siitä tuli mieleen, saako hyvinhoidetuista kasveista voimaa, liikunnasta ja kasvien elinvoimasta.