Muistelen tässä Laurin kummisetää Anttia ja hänen vierailuaan meillä. Hän asui siihen aikaan ottotyttärensä hoivissa, olihan ikääkin jo 90 vuotta. Tytär perheineen halusi vähän lomailla joten he pyysivät Lauria kummisetänsä hoitajaksi viikon loman ajaksi. Sedän vaimo Kaisa oli kuollut muutamia vuosia aikaisemmin.

     Muistelen heidän kotiaan Porissa, setä oli rakentanut sen sodan jalkeen, olihan hän puuseppä ammatiltaan. Oliko heillä Porin alkuaikoihin eläimiä, sitä en muista. Puutarha ja kasvimaan ainakin oli, kasvattivat sekä marjat, hedelmät ja juurekset itselleen. Koti oli huolellisesti hoidettu ja siellä oli muutamia sedän tekemiä huonekaluja jo Kaukolan ajoilta. Visakoivuinen lipasto oli todellinen puusepän taidonnäyte.

     Setä oli hiljainen ja kaipaili tytärtään ja omaa kotiaan. Lauri halusi viedä setänsä naapurikylään serkkujensa luokse vierailulle. Meillä oli siihenaikaan videokamera ja hän halusi tallentaa vierailun muistoksi.

    Vierailu ilahdutti varmaan setää, siellä tervehdysten jälkeen asetuttiin vaihtamaan kuulumisia. Serkut kyselivät setänsä vointia, olihan hän reippaassa kunnossa 90 vuotiaaksi. Käveli omin voimin, puki itsensä, ehkä autettiin peseytymisessä, ruoka hänelle maistui hyvin. 

     Kysymykseen kuinka pärjätään ja mitä oikein kuuluukaan setä vastasi ilosesti ja reippaasti: Kiitos kysymästä, oikein hyvin menee, jos jonnekin halutaan lähteä Kaisa valjastaa hevosen ja sitten mennään!

     Tokihan serkut huomasivat tilanteen ja kiittelivät onnistuneesta ikääntymisestä. Hekin kyllä tiesivät että puuseppä setä ei ollut omistanut  hevosta koko elämänsä aikana.

      Nykyään kun meillä alkaa muisti jotenkin takkuamaan kuuluu kysymys: Joko Kaisa valjastaa hevosta?

     Videokameraa käytettiin hyvin amatöörimäisesti, mutta oleellinen tallentui edelleen nähtäväksi. Jopa alkeellisen hatara kameran käyttö!