Luulisi jo tämän vuoden säilöämiset loppuneen, vaikka kuinka ahkera puutarha ihminen olisikin. Kuitenkin syksyllä varastoitiin kellariin 7 ämpärillistä erinomaisia Antonovka talviomenoita,nyt juuri tähän aikaan vuodesta ne ovat kypsyneet parhaimmilleen. Pakkaskaappiinkin tuli väljyyttä joulusesongin jälkeen, niinpä mieleen tuli ajatus oikein hyvästä ja maukkaasta omenahillosta. Katselin vähän keittokirjoja ja nettiohjeita, mutta hellan ääreen päästyä toimin juuri oman pääni mukaan. Huuhtelin ison kopallisen, lohkoin ja paloittelin omenat kuorineen isoon uunivuokaan ilman vettä, hiukan sokeria. Vuoka tuli täyteen, peitin sen vahvalla foliolla ja laitoin uuniin 200 asteeseen paistumaan.

     Uunihan siinä suurimman työn tekee, joten paneuduin Amos Oz kirjaan Tarina rakkaudesta ja pimeydestä. Luin vasta alkupuolta ja jotenkin kirjan kerronta vei mukaansa. Kävelin pitkin Jerusalemin katuja sapattivierailulle Joseph-sedän luokse. Sedän kirjastossa vietettiin aika tovi, tutkien seiniä peittävät hyllyköt, ikkunanpielet, tuolien päälle pinotut kirjaröykkiöt, siitä siirryttiin teepöytään ja juoksentelemaan laaja taloa huoneista toiseen, sitten hoitamattomaan ja ränsistyneeseen puutarhaan. Kaiken tämän kerronta palautti mieleen tunnelman lukiessa Marcet Proustin kirjaa Kadonnutta aikaa etsimässä, ja siitä kodan kukkivista ja tuoksuvista orapihlajista.

    Tämän tunnelman rikkoi keittiöstä leviävä aivan ihana omenainen tuoksu. Siinä vähän hämmästelin tuliko tuoksu keittiöstä, Jerusalemilaisesta puutarhasta vai oliko tuoksu lähtöisin orapihlajista? Niin vei kirjan tunnelma mukaansa.

     Keittiön uunistahan se tuoksu levisi täyttäen koko talon.  Omenat olivat soseutuneet, kuorista vain muutama pehmennyt jäljellä. Lisäsin vähän sokeria, se suli siinä kuplivassa hillossa, tavallisella rengasvatkaimella sain viimeisetkin kuorenpalaset hajoamaan. Jäähtyneenä se oli erimomaista marmelaadia. pakastimessa se säilyy seuraavaan satokauteen, ellei tule aikaisemmin syötyä

    Eilen tein toisen vuallisen ja tänään aion vielä tarttua toimeen, ja saada aikaiseksi lisää herkkuhilloa, eihän sitä tiedä milloin saadaan taas näin hyvä omenasato.