Ihmeellinen on muistin palautuminen. Jo sana kessuhakkuri tuo mieleen isoisäni Jaakon tupakantuskissaan hakkaamassa kasvattamiaan kessuja pirtin penkillä istuen.  Sain juuri nenäni hakkurin reunalle, kun äitini jo komensi; äkkiä siitä pois. Myrkyllistä, jo hajukin oli äitini mielestä. Varmasti tunnistaisin sen hajun vieläkin. Hakkuri oli puupölkky johon oli vuosien saatossa kovertunut syvennys, jossa tupakkaa hienonnettiin piippuun pantavaksi. Sepän takoma petkele oli ukin työväline. Eihän siinä äitini sana paljon painanu, kun tupakan tuska korvensi vanhaa miestä.

    Tämä tuli mieleen taas Eläkeliiton Tavataan taas tilaisuuden luennoitsijaa  kuunnellessa. Tämä meidän kylän "Kiminkinen" esitelmöi nykyisistä terveysaseman palveluista pitkän tovin. Siinä lopuksi joku kysyi meille vanhoille sopivia elämisen ohjeita. Pitkän kokemuksen omaava lääkäri kiteytti ohjeet neljään osaan: syökää kohtuullisesti, liikkukaa kohtuullisesti, nukkukaa riittävästi ja käykää kylässä! Neljäs ohje oli meille aivan uusi kehoitus.

     Tämä Kiminkinen ei maininnut tupakkaa ja alkoholia. Niinpä mieleen palautui muisto meidän "Tanssii tähtien kanssa" tapahtumasta. Tämä hulvaton Naistenkutsujen ohjelma Mailan käsikirjoittamana ja naisten esittämänä, meille mukana olleille antaa naurut vielä vuosienkin päästä. Tämä ohjelmahan tarvitsi musiikiksi elävää musiikkia, jota tarjosi yhtye jossa soittajana oli myöskin meidän Kiminkinen. Niinpä harjoituksien tauoilla muusikot panivat pihamaalla tupakaksi. Vähän niitä hämmensi kun jouduin tahahtuman näkijäksi.  Naisille riitti nauraminen, itselleen, rennonpaa olotilaa saa tavoitella.

      Viinasta niillä ihmisillä jotka könysivät Kiminkistä kuuntelemaan oli varmasti jo riittävästi kokemuksia. Lieneekö isoisältäni riittänyt mitään kotiin asti tuotavaksi Ouluun tekemiltään tervansoutumatkoiltaan.