the-dance-henri-matisse-normal.jpg

Helena toi minulle uusia öljyvärejä, oikein isoja tuubeja. Haeskelen netistä kuvia joita oon nähnyt maailman eri museoissa. Nämäkin tanssijat olivat esillä Pompidou museossa Pariisissa. Muistelen kuitenkin sen teoksen olleen eri väreissä ja se oli suurikokoinen. Taiteilijahan teki tästä aiheesta monta eri versiota.

 Joulupukki toi paljon uusia maalauspohjia, jotka kaipaavat värejä herätäkseen elämään.

 Vähän kerrallaan on edistynyt Gogolin lukeminen. Mietin oikein mistä juontaa juurensa kirjasarjalle laitettu, vaativalta tuntuva nimi: "Suuret venäläiset kertojat."  Kuitenkin, jos luet vaikka puoli sivua, kirjan tunnelma vetää heti puoleensa, sitä asettuu siihen maailmankolkkaan jota kirjailija kuvaa. Tuntee melkein tuoksut, kuulee koirien haukkumiset, muutamalla sanalla kuvataan ihmisten erilaiset luonteenpiirteet, heidän tapansa. Tietysti sieltä tunnistaa myöskin omat mielensä liikahtelut ja kaikki heikkoutensa. Ovat ne kuitenkin niin perin juurin inhimillisiä kaikille ihmisille. Kirjasarjan  nimeksi kelpaa kyllä "Suuret venäläiset kertojat", ne kestävät useammamkin lukukerran.

   Gogolilla oli tarkoitus kirjoittaa Kuolleista sieluista kolmiosainen kirjamonumentti.  Monessa kappaleessa vihjataan tuleviin teoksiin. Tämä ensimäinenkin osa on viimeistelty Italiassa, maassa jota hän ihailee, mutta kaipaa kuitenkin venäjän lakeuksien laajuutta, joita hän kuvaa hurmoksella.  Miten lie puhti kuitenkin  loppunut kirjailijalta, emmekä saa tietää kuinka Kuolleiden sielujen lopulta käy.