20190813_135226%20%282%29.jpg

Näin syksyisin muistuu mieleen lapsuudenkotini perinneherkkut. Tilasin eilen kauppiaalta sianlihasuikaleita, kaupassa ei ollut rasvaisia kylkisiivuja, jotka kuuluvat tämän pottukukon ohjeeseen. Suolasin suikaleet eilen, sellaisina ne sopivat tähän ohjeeseen. Pakkasesta löysin vuosi sitten pakastetun hapanjuuripalan, jonka otin jo eilen aamusta sulamaan ja koko päivän huolehdin, että juuri alkaa elää ja kukonkuoritaikina saa oikeat ruiskuoren makuvivahteet.

Perunat otin omalta kasvimaalta, jossa olen kasvatellut 19 siemenperunaa. Nyt kuivan kesän jälkeen perunat ovat kovin jauhoisia, tähän ruokaan ne saisivat olla vähän kiinteämpiä.

Kuoritaikina oli onnistunut yön aikana happanemaan hyvin, nyt maltoin odottaa riittävästi alustamisen jälkeen, ja niinpä kukon kokoaminen reunalliseen vuokaan leivinpaperin päälle oli helppoa, vaikka se jännittikin.

Puolentoistatunnin paistamisen jälkeen otin kukon uunista ja hauduttelun jälkeen pääsin maistamaan pehmeäkuorista kainuulaista perinneherkkua, pottukukkoa!