On turvallista tämä umpihankikävely! Jos vähän könähtääkin, ei kummoisia vahinkoja satu vanhoille luille. Ei kovin pitkiä matkoja, vain noille lumien peittämille pienille puille ja pensaille saakka jaksaa kahlata.. Ne aivan kuin pyytäisivät apua raskaan taakkansa alta. Tuuhea kataja, joka säilyi elävänä sen taannoisen katajia surmanneen ruosteen jäljiltä, oli lamonnut monelle suunnalle. Vaupautuessaan jäisestä taakasta, se on koonnut vartensa muutaman suojaisen päivän myötä entiseen komeuteensa. Tulipa mieleen syksyinen päivä muutama vuosi sitten, jolloin pieni lintuparvi kävi ruokailemassa sen marjoilla. Parvi pyrähti katajalta toiselle, tyhjensi pensaat sinisistä marjoista, jatkaen matkaansa.

   Aitan taakse istuttelin muutamia siemenestä kasvattamiani pihtoja, siltä varalta että isot tienvieruskuuset lahoavat paikalleen.eivätkä enää varastoi satavaa lunta tuuheille oksistoilleen, ja helpottavat lumitöissä. Ne pienet pihtojen alut olivat peittyneet hangen alle, kopistelin varovasti lumia latvoista, hellävaraisesti ettei tulisi vaurioita rungonaluille. Latvaverso oikeni muutamassa päivässä.

   Hemlokki, myöskin siemenestä kasvatettu, vapautui myöskin lumien painosta. Tämä laji ei ole kovin tuuhea, joten se ei kerää lumia oksistoonsa.

   Samalla umpihankikävelyllä hieraisin jänisten herkkupensaisiin ja luumu-ja omenapuuntaimiin hyvänhajuista jalkaöljyä, jota jänikset  kaihtavat kuin pahinta myrkkyä.

    Jännityksellä odotan kuinka katsura on selvinnyt tästä ankarasta talvesta. Siitä kirjoitan joskus lisää!