Lauri huomasi jo sunnuntain lehdestä Reinon kuolinilmoituksen, ja että muistotilaisuus on Työväentalolla. Minulle palautui heti mieleen muistikuva Rennestä kouluajalta. Olin yhden päivän Laurin sijaisena koulussa ja kolmen lukuaineen tunnin jälkeen oli lukujärjestyksessä kolme tuntia poikien käsitöitä.

    Tunnin lopussa Renne kysyi että kuka meille opettaa käsitöitä? Minä vastasin siihen,että minä se tulen sinnekin. Reino ihmetteli että"Ossaatko sinä siellä mittää" "En vielä tiedä ossaanko mittään kun en oo ennen ollu". Reino huokasi että "tule sitten heti kun kello soi, ettei yhtään kallisarvoista minuuttia mene hukkaan"

   Pojat odottivat rivissä oven edessä, minun meilestäni maata kuopien, päästäkseen käsitöille. Hiki päässä pojat ahkeroivat kaikki kolme tuntia, valmistaen keskeneräisiä töitään.

    Eipä juuri mieluisanpaa muistoa voi koulupojasta jäädä.