Pitkään on jo seurattu rantasaunan savupiipun päällä hautovaa lokkiperhettä. Ne olivat vallanneet turvallisen paikan pesälleen. Monena keväänä harmaalokki on seuraillut meidän kalareissuja ja se on joutunut jakamaan Laurin perkausjätteitä varisperheen kanssa. Tänä keväänä varis on löytänyt paremmat ruokapaikat ja lokki on ominut rannan omaan käyttöönsä. Puolisokin on löytynyt ja parhain paikka pesälle oli savupiipun päällä olevat kaksi kattotiiltä. Muutama oksa ja, ruohonkorsi sai riittää pehmusteeksi. Laurin kalareissut eivät häirinneet vakaa toimitusta, pitivät toki silmällä variksia ja muita ahneita saalistajia. 

    Seurasimme kiikarilla tapahtumien edistymistä, niinpä ensimmäinen poikanen kuoriutui 20pv ja toinen seuraavana päivänä. Toinen emoista oli aina pesällä vartioimassa ja aurinkoisina, kuumina päivinä emo seisoi paikallaan ja poikasten oli hyvä hakeutua vähäiseen varjoon.

    Eilen sitten ihmettelimme kuinka piipunpäällys olikin aivan tyhjä, risutkin kadonneet tuulen mukana, ranta aivan hiljaisen tuntuinen. Ihmettelimme sitä naapurille, joka poikkesi tuomaan saamiaan isoja säynäviä, hänen mukaansa pienetkin lokinpoikaset ovat hyviä uimaan. Niinpä Lauri sitten laskeutui hiljalleen rannalle ja jo metsikössä tapasi harakkapoikueen, rantakalliolla oli kuin olikiin paistatellut kaksi pientä lokinpoikasta, siitä hiljalleen laskeutuneet omaan elementtiinsä. Hyvin oli onnistunut aalloillakin oleminen.

    Ja ne kesän ensimmäiset ahomansikatkin oli löytynyt siitä kallion kupeesta, maistuivat kuten ennenkin, siis herkuilta. Kesän satokausi on siis alkanut juhannukselta.

      Luulen että harakkaperhe nauttii ahomansikoista juuri niin paljon kuin mekin!