Lauri, jonka suku on asustanut  viljavimmilla mailla, on ehkä kuullut pettuleivän leipomisesta. Minun lapsuudessani kuulin puhuttavan ankarista nälkävuosista ja puutteesta. Pettuleivällä peloteltiin jos vähänkin valitteli ruuan kehnoutta. Eihän toki minun lapsuudessani ruokapulaa ollut, mutta eihän se aina passelilta maistunut. Mieleen tuli kuitenkin Anna Selinan, hänhän oli syntynyt samana vuonna kuin runoilija Eino Leino, esivanhemmat, joista on tietoja 1700-luvulta. Monet heistä ovat eläneet yli 80-vuotiaiksi ja Kainuun korpimailla on pettua pitänyt olla varastossa pahan päivän varalle. Mietin mitä siellä vähäisen pellon antimet tarjosivat. Ohraa tietysti kasvatettiin, Anna Selinalla oli hyvä rieskantekotaito. Muistan kuinka hänelle leivottiin kahden sentin vahvuista rieskaa, muille se paistettiin ohuempana. Naurista tietenkin kasvatettiin, metsä antoi yllin kyllin marjoja, puolukkaa, mustikkaa, lakkoja, karpaloita, vadelmia ja mesikkejä kesäherkuiksi. Riistaa pyydettiin, lintuja satimilla ja loukuilla. Karjaa oli muutamia lehmiä, hevonen tietenkin ja lampaat olivat tärkeitä eläimiä, tuottivat lihaa ja välttämätöntä villaa. Muistan ukilla olleen vanhan lammasnahkaturkin jota joulupukki lainasi.

     Näitä kun mietin, huomasin pettu-juoman mainokset, ja ajattelin kokeilla voiko juoman tehoaineet elvyttää ikääntyneitä elimiä. Minulla on usein ajatuksena, ettei kokeilut ota mitään jos ei annakaan