Pitkään selasin kuvakansiota löytääkseni paistamani kukon kuvan. Kukko jota eilen maistelin oli erilainen, se oli pottukukko, jonka sain lauantaina uunista ulos.

Olin oikeastaan suunnitellut leipovani aamiaisleipää, mutta vehnäjauhoja oli kaapissa vain puoli pussia. muutinkin suunnitelmaa ja kokeilin ruisjauhoista hapanjuuritaikinaa, josta voin kokeilla pottukukkon tekemistä. Perunoita oli varastossa, mutta sianlihasiivuja löytyi pakkasesta vain kaksi siivua, suolasin ne ja pilkoin ihan pieniksi palasiksi.

Hapantaikina onnistui aika hyvin, mutta kukon kokoaminen vuokaan leivinpaperin päälle löysästä taikinasta vaatii luovuutta. Pohjan asettelun jälkeen, laitoin perunaviipaleiden väliin lihapalat ja ajattelin laittaa voita päällimmäisten perunoiden päälle, mutta se unohtui kuitenkin laittamatta. Kukon sulkeminen löysällä taikinalla on vaativaa ja siinä voi ajatella että uuni korjaa virheet, niinkuin tässäkin tapahtui.

Paistoin kukkoa tunnin rapsakassa lämmössä, kostutin kuorta vedellä ja laitoin sen pyyhkeiden alle hautumaan. Kukon vähän levättyä kokeilin sen maistamista. Kuori oli pehmeä ja maukas, perunoista en saanut vielä kunnolista tuntumaa. Yön yli levättyään kukon maku yllätti, perunat olivat tähän tuotteeseen erinomaisia, maku oli aivan odotetun maukas.

Pilkon kukon kertapakkauksiin ja laitoin ne pakkaseen. Saa nähdä kuinka tämä perunalajike sopii kypsänä pakastukseen, mutta on mahtavaa kokeilla joskus uusia asiota ja saada nauttia vanhoista makumuistoista.