Aina kun avaan tuon pienen sodanaikaisen Sulolta saadun kaapin, jossa on vielä jäljellä  Sulon vaimon Tyynen laittamat hylly-ja laatikko vahakangas päällysteet, tulee mieleen monia muistoja Sulon elämästä. Kaapin Sulo antoi siinä vaiheessa, kun hän muutti kerrostalon osakkeesta palvelutalon rivitalohuoneistoon. Laita siihen leikkimökkiin pikkulasten leikkikaluja, oli Sulon ohje. Laitoin sen kuitenkin ruokailuhuoneeseen parhaalle paikalle, sen historiallisen merkityksen vuoksi. Astioita alakaappeihin, muita harvemmin käytettyjä asioita ylälaatikoihin, joissa on Tyynen huolellisesti laittamat kukalliset vahakankaat pohjien suojana.

  Siis veteraaneista, Sulo oli niitä, jotka kutsuttiin ensimmäisen Tuntemattoman sotilaan filmin ensi-iltaan. Vaitelias oli Sulo sen matkan jälkeen, ja hieman järkyttynyt. Kertasimme Laurin kanssa niitä muistoja joita meillä on hänen sodanaikaisista kokemuksista tiedossa. Voimakkaimin palautui mieleen Sulon hautajaisissa toisen veteraanin kertomus omasta kohtalostaan, jossa Sulo pelasti hänet elämään. Talvisodan yhdessä ratkaisutaistelussa, joukko-osastossa missä Kaukolalaisia nuorukaisia taisteli Vuoksen Suvannon pohjoisrannalla hyökkääjän maihinnousua torjuen. Suomalaisten joutuessä peräytymään kaatuneita ja haavoittuneita jäi ampumahautoihin. Suomalaisten vastahyökkäyksessä, vyöryttäessään näitä venäläisten valtaamia asemia, Sulo huomasi jäätyneiden vainajien joukossa jalan osuvan joustavaan aineeseen. Katsoessaan lähemmin Sulo huomasi oman kylän pojan olevan vainajien joukossa. Sulo raahasi haavoittuneen joukkosidontapaikkaan ensiapua saamaan. Tämän kohtalonsa pelastunut kertoi meille Sulon muistotilaisuudessa.   Venäläiset karkotettiin sillanpääasemasta, suomalaiset pitivät rannan hallussaan talvisodan päättymiseen saakka.

   Sodasta selvinneet elivät hyvän elämän, he jos kuka tiesivät itsenäisyyden arvon. Sulo kävi veteraanien kokoontumisissa, tapaamassa kohtalotovereita, aina voimien heikkemiseen saakka.