Eilen kun tv; stä ei tullut minulle mitään sopivaa ohjelmaa, kuuntelin radiosta ensin Luontoiltaa ja sen loputtua alkoi heti Metsäradio. Metsäradio on mieliohjelmani ja kuinka ollakaan ensimmäinen asia josta keskusteltiin oli Metsäpuutarha. Aikani kuunneltuani ajattelin että nyt ne puhuvat minun puutarhasta!
Tänään piti sitten könytä altaalle katsomaan minkälaista elämää siellä kuhisee. Sammakoista ei näkynyt merkkiäkään, vain jokunen "kevytkenkäinen" hypähteli vedenpinnalla.
Mutta metsäpuutarha. Pientareille olen saanut lehmuksen jota antaja kutsui metsälehmukseksi, saarnin olen ostanut puutarhalta kymmeniä vuosia sitten ja kevätatsaleat olen saanut leviämään ja kukoistamaan metsänreunaan Vappu ja Hannes nimiset tammet leviävät omavaltaisesti pitkin metsikköä, oliskohan oravilla jotain tekemistä siinä. Havukasveja olen kasvatellut siemenistä, samoin visakoivuja.
Luonto tuntuu olevan erikoisen monilajista tällä mäensyrjällä. Juolukkaa ihastelen kivimuurin reunalla, mustikat ja puolukat saan poimia aurinkoisilta pientareilta vaikka kontaten
Paatsamat ja keltakurjenmiekat viihtyvät kivisellä rannalla, koiranheidet ja seljat hakevat omat paikkansa. Näsiä ilmaantui aitanpäätyyn omia aikojaan. Tuhkapensaat leviävät minne haluavat. Tuomet, pajut, katajat ja pihlajat vaatisivat jo vähän huomiota etteivät valtaa liikaa elintilaa
Uhkea pähkinäpensas entisellä rantapellolla odottelee kaveria lisääntyäkseen. Kallioimarteet koristavat isoja siirtolohkareita. Saniaisten, alvejuurien ja muiden lajirunsaus ihmetyttää.
Kasvit saavat tällä pihametsiköllä valita omat paikkansa, ihmettelen vain lajien moninaisuutta ja niiden elinvoimaa.
Laitan vielä altaasta toisenkin kuvan. Tuo suksisauva on välttämätön apuväline metsäretkillä, altaan ympärillä olevat puut heijastelevat kauniisti vedenpintaan.
Kommentit