20200805_110810%20%282%29.jpg

Eilen istuin pihamaalla perkaamassa muutamaa voitattia ja hengähtämässä marjareissun jälkeen, kun pihaan ilmestyi hieno punainen auto. Nämä nykyiset autot ovat niin äänettömiä, että huonokuuloinen huomaa vasta aivan läheltä.

Nyt autosta lähestyi ihminen joka kertoi olleensa sisarustensa kanssa meillä kesälapsena vuosikymmeniä sitten. Hän kertoi epäröineensä tulla, olisiko talossa uudet asukkaat, onhan kesästä aikaa jo noin 50 vuotta. Olipa se mieluinen yllätys.

Muisteltiin tapahtumia jotka olivat säilyneet muistoissa. Olen usein muistellut tapahtumaa, jossa vanhin lapsista, käytän tässä nimeä Tuija, käveli isolla tyhjällä pihalla hitaasti kohti leikkimökkiä, pitkään vaatteeseen pukeutuneena, silmät ummessa, nauttien joka askeleesta. Kysyin häheltä onko hän kunnossa, hänen vasteuksensa oli, että hän nauttii tästä hiljaisuudesta ja yksinolosta!

Rantasauna oli aluksi pelottava ja aivan kauhea lasten mielestä. Laitoimme heille omat kylpypaikat. Oli iso vesisaavi, vanha soikea puinen pyykkipalju ja vielä joku pienempi vati kolmennelle lapselle. Tokihan näitä vaihdeltiin vuoronperään lapselta toiselle!

Lotta-koirakin pelotti lapsia aluksi. Lotta ymmärsi leikin päälle ja mieluinen leikki sekä koiralle että lapsille oli piilosilla olo. Lotta haki kunkin lapsen vuorollaan talon takaa ja pensaiden alta. Juoksukilpailut Lotan kassa olivat mahtavia.

 Tuijan mielestä Lauri pärjäsi hyvin lasten kanssa kun minä olin töissä. "Lauri nukkui päiväunia olohuoneen suhvalla, me soitettiin pianoa ja tanssittiin lattialla!" Nämä lapset olivat reippaita ja omapoimisia.

Näitä ja monia muita tapahtumia muistelttiin yhdessä Tuijan ja hänen tyttären ja lastensa kanssa.

Tarjosin heille mustikoita pihalla sanomalehden päältä. Olin juuri poiminut kuudennentoista poimurillisen mustikoita tänä suvena.

    Nyt sitten katsomaan MTV live lähetystä!