Ranskalaisten tuottama dokumentti kiinalaisten turistien  matkasta euroopassa oli mielenkiintoista katsottavaa. Voi tuumia että matkailu avartaa, vaikka vain näin tv-dokumentin välityksellä. Kiinakaiset keskustelivat eurooppalaisten ja kiinalaisten arilaisista ajatttelutavoista. Kiinalaisilla on heidän mukaansa aina tavotteita elämässään, ranskalaiset saavat kaiken valmiina ja kyllästyvät elämäänsä. Miehet vartasivat erilaisia työaikoja, heidän laskujensa mukaan kiinalaiset tekevät vuodessa 100 työpäivää enemmän kuin ranskalaiset.

Ryhmän matka alkoi Italiasta ja he kulkivat omalla bussillaan Sveitsin kautta Ranskaan. Sveitsissä ryhmä innostui tutuista tuotemerkeistä, Rolex kelloja joku osti kolme kappaletta. Matkalla he nauttivat ateriansa kiinalaissa ravintoloissa. Ruoka ei ollut kuitenkaan samanlaista kuin kotimaassa. Riisistä he ovat tarkkoja, eikä se maistunut samalta kuin kotoinen riisi. Samoin vihannekset olivat erilaisia. Keskieuroopan läpi ajettaessa he ihmettelivat kuinka talot olivat rakennettu laakson pohjille ja kuinka yksinäisiä tajojen asukkaiden täytyy olla. Onko heillä edes nettiyhteyksiä, he ihmettelivät.

Pariisissa heillä oli hotelli vauraalla asuinalueella, ajatuksena oli että siellä rikkaat eivät niin ryöstele niinkuin ehkä jossain muualla. Tämä hotelli oli kuitenkin pettymys, siellä oli sietämätön haju joka paikassa. Aikoinaan meitä suomalaisia matkailijoita Kiinassa varoitettiin  suurista ihmisjoukoista joissa voi tulla ryöstetyksi.

Onhan heillä toki omanlainen kulttuuri Kiinassa ja kyllä he sen tiedostivat.

Kiinalainen opas oli työskennellyt euroopassa paljon ja hän tunsi molempien maanosien erilaisuudet ja kansojen erilaiset ongelmat. Hänen juttunsa kuvaa jotain: ranskalainen tivasi kiinalaiselta, tiedätkö mikä pesukone on? En taida tietää, pesetän vaatteeni pesulassa