Kauppareissulla kuulin tutun äänen puhuvän kaverille. Palasin tapaamaan tuttua ääntä, naapuria, Tapiota. Ennen häntä kutsuttiin kylällä Jehu- nimellä, ja tuo nimi Tapio tuntuu vieraalta minun mielessäni. Tapiolla oli sama kotimatka ja hän pyysi päästä minun kyytiini. Oon kyllä huono kuski, mutta on tuttu rauhallinen tie, eikä peruutuksista tarvitse huolehtia. Matkalla puhuttiin tutuistamme. Hän kertoi että Jukka tulee käymään hänen luonaan illalla. Jukka käy treenamassa jousiammuntaa naapurikylässä ja poikkeaa hänen pihallaan ohikulkumatkalla.  Kysyin mitä Jukalle nyt kuuluu. Tapio kertoi että Jukka oli Paraolympilaisissa Koreassa ja nyt odottaa tietoa pääsystä Rion Paraolympialaisiin. Jukka menetti molemmat jalkansa vaneritehtaan sorvionnettumuudessa. Kysyin onko Jukalla kipuja, kun hän kuitenkin asuu omillaan ja  ajaa autolla ja matkustelee eri puolille maailmaa. On, kipuja on, ei saa nukuttua, kun varpaita särkee, kertoi Tapio.

   Tuo ylläolevä jaloteräksestä hitsattu veistos oli kerran ovenrivassa mennessäni työpaikalle Katriina-Baariin. Pakkauksessa oli minun nimeni. Esittelin teosta asiakkailleni, he ymmärsivät enemmäm metallin työstämisestä ja ihastelivat teosta. Tapio teki elmänsä työt Porvoossa Nesteen jalostamolla ja sai siellä toteuttaa myöskin taiteilijan lahjojaan.