Tämän kauniin kivisen sydämen vieritin ensimäiseen muuriini ja tällä vahvalla sydämellä tervehdin uutta sukulaista. Jo kesällä kuulin  kaikuja että odotusta on. Nyt sitten alkoi kuulua puhelinsoittoja, ja ilmaantua sähköpostiin ihania tyttövauvan kuvia. Veljenpoikani Mikko ja vaimonsa Anna-Leena ne olivat onnessaan.
   Aivan ihmeellistä kuinka tällainen pienen ihmisen ilmaantuminen maailmaan täyttää ilolla ja onnentunteella koko suvun. Höperryin niin, että ostin kaikkein kimalteisimman tyttövauvalle suunnitellun onnittelukortin, jonka lähetin postissa..
    Kuitenkin mielessä pyöri ajatus, onhan minulla muutakin annettavaa tälle pienelle ihmeelle. Isoäitini Anna Selinan sormus. Sormuksessa on isoisäni nimikirjaimet, isoisäni oli syntynyt 1868 ja isoäitini samana vuonna kuin runoilija Eino Leino.  Sormus on ostettu Oulusta tervanvientimatkalla, olisiko tervanmyyntirahoillakin?
    Antti ja Eeva olivat innoissaan, että nyt perintökalu osui oikeaan osoitteeseen!