Todella ihastuin kokeakseni lähes Stendhalin syndrooman katsoessani tätä hurmaavaa kuvaa. Onneksi olin varautunut kevyellä rolaattorilla, johon turvauduin kiperissä paikoissa. Nuoret kansakulkijani availivat huomaavaisesti ovia ja yhdeltä kysyin saako täällä kuvata. Hän asensi kamerani toimimaan ilman salamavaloa, valaistus oli ihan riittävä täälläkin Kartanon vanhalla puolella. En muista millä nimellä he kutsuvat tätä päärakennusta nykyään.
Näytteillä oli paljon valokuvia vanhan patruunan ajoilta. Siellä ne Porilaiset marssivat olohuoneen seinällä, melkein kulee rumpujen paukkeen.
Mänttäläistä historiaa valokuvissa. Vahat kuvat upeissa kehyksissä.
Rouva Serlachius ikuistettu kiinalaisen ruukun kera. Päärakennuksen näyttely oli suppea, ikkunat oli peitetty vahvoilla tummilla verhoilla, enkä muista juuri mitään esillä olevista tauluista, niin hurmasivat nämä historiaa henkivät valokuvat.
Kommentit