Tyrnisadon viimmeiset marjat sain poimittua. Tänä syksynä sato oli noin kolmannes viime syksyn sadosta. Kaikkein korkeinmat Terhipensaan latvaversot jäivät poimimatta, marjoa niissä oli niin vähän, ettei kannattanut katkaista latvaa. Olenhan päättänyt että en nouse tuolille tai tikkaille, niin kauan kun järki on päässä, niinpä nyt poimin vain ne jotka varpailleen nousten pystyn poimimaan.

Puolukoita kypsyy taas entisellä puolustuslinjan penkalla. Kapea penger on hiukan vaikea vanhan ihmisen poimttavaksi,  jyrkkä rinne molempiin suuntiin. Kun jokainen askel täytyy suksisauvalla varmistaa, homma on mielenkiintoista.

Poimurillisen perkasin suoraan kattilaan ja keitin marjoista "Parasta puolukkahilloa" ohjeella marjat valmiiksi hilloksi talvista käyttöä varten.

Ohjeen sain taitavalta kokilta ja olin sen v. 1984 onneksi kirjoittanut reseptivihon takakannen sisäsivulle, josta se oli helppo löytää, vihko on hajonnut kappaleiksi,  säilytän käsin kirjoitetut ohjeet tarkasti kansin välissä.