Leip%C3%A4%C3%A4%20003.jpg

Leipominen on aina yhtä jännittävää. Tänään se oli sitä siksi, että vehnäjauhoja oli jäljellä vain puoli pussillista. Laitoinkin nestettä vähemmän kuin tavallisesti, ja leivontatapaankin kokeilin uutta tapaa. Yön yli muhinut ruisjauhojuuri näytti hyvältä. Lämmitin vähän juureen lisää vettä, että neste olisi kuivahiivalle riittävän lämpöistä  Kauhalla sekoitin juureen vehnäjauhot ja hiivan. Taikina jäi löysäksi ja se kohosi mukavasti.

 Seuraava vaihe leipomisessa olikin uuden kokeilua. Nostelin lusikalla taikinaa öljyttyihin vuokiin ja ne saivat jälleen kohota kaikessa rauhassa. Sitten olikin jäljellä vain paistamisen ja maistaminen. Maussa tuntui hyvin se hapanjuuren raikas maku, maku jonka vuoksi harrastan tätä aamiaisleipien leipomista.

 Tiskiä tuli taikinakulho kauha ja iso lusikka. Voiko leivän tekeminen olla enää helpompaa?