Sain eilen illalla luettua Francois Rabelaisen kirjan Pantagruelin kolmas kirja! Viimeiset kappaleet luin Laurille ääneen, mutta kuorsaus oli vastauksena. Koetin katsoa netistä mitä siitä kirjoitetaan, mutta suomennokset olivat niin huonoja, ettei niistä ymmärtänyt sen enempää kuin kirjasta luettuaan sen!

Kirja oli niin hidaslukuinen,että piti lisätä kirjastosta lainausaikaa, mutta kyllä kannatti paneutua,että jotain ymmärtäsi renessanssi ihmisten elämästä ja ajattelutavasta.En luulekaan ymmärtäväni kirjan sanomaa, sehän on tarkoitettu aikalaisille. Jotenkin jäi mielikuva, että kirja oli koottu kirjoituksista joita oli jäänyt edellisista kirjoista julkaisematta. Ihmisten moraalia käsiteltiin kirjassa nykyihmiselle jokseenkin ymmärtämättömällä tavalla.

   Viimeiset kolme lukua esitteli sitten kasvia nimeltä Pantagruelion, joka on suomeksi hamppu. Ihasteltiin kuinka merkittävä tämä kasvi on koko maailman kehitykselle ja uusien innovaatioiden löytämiselle. Kelpasihan se hirttoköysin ja monenlaisten eri laivatyyppien purjeiden valmistamiseen. Hamppujahan on monta eri lajia joten marihuana oli myöskin renessanssi ihmiselle jokapäiväinen asia.

    Suomennoksesta sai vaikutelman että se oli tehty erikoisen huolellisesti ja hyvällä nykykielellä. Samoin kirjan esipuhe valaisi ymmärtämisen aakkosia . Varmaan täytyy aloittaa vielä uudelleen esipuheen lukemisella, sieltä löytyy ehkä avaimia parempaan kirjan sanoman ymmärtämiseen.