Tästä kuvasta näemme, että meillä harrastetaan niin sanottua jatkuvaa kasvatusta. Kuusi jonka kanto on kuvassa, oli iältään 90 vuotta, kun konemyrsky tempasi sen uuteen elämään. Vanhan puun uusi elämä jatkuu jossain toisessa muodossa rakennuksissa ja kaikessa rakentamisessa tarvittaan näitä varttuneita jättiläisisä.
Konemyrsky kävi tällä kuviolla 2013 ja seuraavana vuonna oli jo uuden kasvun aika.
Parhaiden taimien kasvu on edennut huimaa vauhtia. Kuviolla taimille oli kuitenkin tapahtunut monenlaisia vaurioita. Metsälinnut olivat napsineet reheviä latvasilmuja ja siitä taimen kasvu hidastuu ja siitä taimesta ei koskaan tule kunnollista sahapuuta.
Tänään sateisena aamuna varustauduimme aukkoraivaukseen pitkällä pinnalla ja sadetakeilla. Työn touhussa sade ei haitannut ollenkaan. Juusolla oli pieni vesuri työkaluna ja Helena ja minä raivasimme voimasaksilla.
Laurin kanssa harrastimme jo aikaisemmilla aukoilla jo tätä, en tiedä kutsutaanko tätä hommaa varhaisperkaukseksi, vai onko tällä taimien ympäristön siivoamisella joku toinen merkitys. Kaikki löytämämme taimet vapautimme ympärillä kasvavista lehtipuiden taimista ja heinästä ja ja seuraava raivaus on sitten paljon helpompi tehdä raivaussahalla kun taimet ovat näkyvissä
Me kutsumme tätä konemyrskyn jälkeistä toimintaa jatkuvana kasvatuksena. Suomalaiset metsäammattilaiset kutsutaan Euroopan myrskyjen korjaustalkoisiin. Suomen metsänhoito ja kaikki metsään liittyvä toiminta on maailman huippua ja kestää vertailun mihin tahansa toimintaan koko maailmassa
Raivaustyö sujui niin mallikkaasti että Helana kuiskasi että jaksettaisiinko vielä tehdä karjalanpiirakoita. Pienien päiväunien jäkeen kokosimme itsemme ja saimme aikaiseksi aimo annoksen piirakoita. Minä halusin kokeilla uusista perunoista perunapiirakoita, mutta olisi saanut jäädä tekemättä, ei perunoihin ollut vielä kehittynyt riittävästi tärkkelysta. Ja voimatkin olivat jo lopussa, enkä jaksanut tekeleista enää kuvaakaan ottaa.
Kommentit