Kuva muurista, joka rajaa istutettua visakoivikkoa marjatarhasta. Tässä puuhailin metsikön puolella, söin mustikoita ja raivasin heinikköä käsipelillä, kivikkoisessa maastossa suojelen mustikanvarpuja nykkimällä heinät, että marjat saavat tarvitsemansa valon. Siirryin sitten marjapensaiden viereen ja varuillaan kun olen kaiken aikaa, huomasin kyykäärmeen lämmittelevän muurikivellä, siitä se hiljalleen liukui muurin sisään.   Seuraavana päivänä se tuli lämmittelemään aurinkoiselle paikalle, jossa se kohtasi rautaharanvan avulla kohtalonsa.   Otin kuvan kesäkengistäni joilla olen jo monta vuotta hoidellut puutarha-askareita, oikein kunnon Sieviläiset, jotka Lauri oli hankkinut itselleen, minulle ne ovat antaneet turvallisuutta, sillä jokaista askelta on kannattnut kivikkoisessa puutarhassa varoa.

        Mikä varjo, oli ensimäisenä mielessä, kun keväällä istahdin tuolille kasvihuoneen viereen, jossa olin puuhaillut tuntikausia. Viereisen kiven alta ilmaantui musta varjo näköpiiriini. Jämähdin paikoilleni ja hiljalleen musta varjo alkoi liukua sammaleisten kivien alle.