Taitaapa olla kummallinen sana tuo revinnäisliina nykysuomen osaajille. Tämä käsityötekniikka on äärimmäisen vaikeaa. mutta taitavien osaajien käsissä syntyy erinomaisen kauniita koristeliinoja ja muita tekstiilejä. Oma liinani, jonka sain Laurin kummilta on ilonani päivittäin. Liinan koko ei ole järin suuri, mutta työn määrä ja tekijän taito on nähtävänä ja muistot antajasta palautuu usein mieleen. Olen tehnyt itsekin yhden liinan samalla revinnäistekniikalla, mutta työn laatu ei valitettavasti ollut läheskään kummitädin liinan veroista. Siispä arvostan tätä aarretta erityisesti.

   Olenhan tehnyt monenlaista käsityön alalla, mutta kun katson pöytien päällä olevia liinoja ovat ne lähes kaikki muistoja ystäviltä, ja joita haluan katsella päivittäin. Viimeisin liina on jouluna saatu Paulalta, se ei ole käsityötä vaan punaiselle kankaalle on painotekniikalla lisätty kultaisia sydän- ja muita kuvioita. Se on kuitenkin lahja ystävältä ja siksi on arvokas ja sopii joululiinaksi. Yhdessä liinassa on puuvillakankaalle käsityönä painettu kukka- ja lehtiaiheita ja tekijän nimenä on Pauliina, vuosiluku on 97. Uniikki työ. Sain sen sisareltani, joka ihmetteli sitä itsekin antaessaan, minulla kun on liinoja liinojen päällä! Heliölän kummilta Lauri sai tehdastekoisen kapean pöytäliinan ja tätä ja Pauliinan liinaa käytän vuoroin kaappien ja pöytien koristeena. Tuulalta sain tuliaisena Tampellan punasävyisen pellavaliinan, joka on väritykseltään juuri meidän eteishallin pöydälle sopiva.

       Aunelta sain nypläysteknikalla valmistetun liinan, sitä meillä pidetään olohuoneen pikkupöydällä lasilevyn alla. Oikeastaan sain vaan reunuspitsin, jonka liitin itse pellavakankaaseen ja ompelin nirkkopistoilla kankaaseen yhden koristeraidan. Aune halusi antaa tämän suuremmoisen työn muistoksi, kun tarjosin hänelle autokyydin meidän yhteiselle maalauskurssille.  Toisen eryisen muiston sain Jaakolta, Heinolalaista nypläystyötä. Jaakko oli naapuri ja  opiskelemassa Heinolassa, hänen perheensä asui samassa talossa ja Pirkko, hänen vaimonsa kävi meillä lähes päivittäin, ja eriyisesti muistan , kuinka hän odottaeesaan toista lastaan, söi meillä kotitekoisia verilettuja.     Ensimmäisellä lomallaan Jaakko toi minulle pienen liinan joka oli tehty nypläämällä. Pirkko sai monta kaunista liinaa, jotka olivat sitten vauvan ristiäispöydissä.

     Näiden lahja muistojen lisäksi käytän myöskin liinoja, joita löytyi lipaston laatikosta, lipaston, joka oli jäänyt taloon, kun talokaupan yhteydessä myyjä jätti paikoilleen kaiken mitä hän ei tarvinnut tai halunnut ottaa mukaansa. Lipaston laatikoista löytyi mahtava, suorastaan aarre, valikoima erilaisia käsintehtyjä vuosikymmenten aikana valmistettuja käsitöitä. Tyllille kirjailtuja keto-orvokkeja, valkokirjonnalla koristeltuja kaita- ja pikkuliinoja, erilaisia virkkaustöitä ja kaikkea joita entisaikaan naiset valmistivat omaksi ilokseen. Keto-orvokit levitän usein tuolin selkämyksille, rikkinäisiä valkokirjontaliinoja ripustan yläkerran hallin kaiteelle. Päivittäin katselen ahkerien naiskäsien töiden tuloksia ja samalla historiaa jota nämä käsin tehdyt aarteet edustavat.