Huidunperällä oli seurattu radio-ohjelmaa ravisemuksen nykytilasta. Kirjoituksessaan Heikintytär muistelee suomalaisten ruokavaliota menneinä vuosikymmeninä,sehän perustui oman maan antimiin ja oli kuitenkin terveellistä nykymittapuunkin mukaan. 

     Artikkelissa muisteltiin maitotuotteet, ja Suomessa kasvatettujen viljojen monipuolinen käyttö. Mieleeni nousi tietenkin isoäitini Anna Selina, joka oli syntynyt samana vuonna kuin runoilija Eino Leino, ja jonka ruuanvalmistus periytyi monien sukupolvien takaisiin kokemuksiin.

     Kainuussa oli totuttu turvautumaan myös metsän antimiin. Erityisesti marjat kuuluivat jokapäiväiseen käyttöön. Puolukoita varten oli varattu jaloillaan seisova iso saavi, joka syksyisin pyrittiin täyttämään marjasoseella. Isoäiti oli hyvin tarkka marjojen puhdistamisessa, eli rikkomisessa, koverrettu kaukalo siirrettiin syksyisin pirttiin ja siinä linnunsiipiä apuna käyttäen poistettiin kaikki pilaantuneet marjat, raa-at ja muut epäpuhtaudet. Marjat survottiin huolellisesti ja saavi säilytettiin talven aikana aitassa.

      Mustikoille oli oma saavinsa. Se oli pienempi kuin puolukkasaavi ja siihen survottiin mustikat omassa mehussaan. Mustikat perattiin myös huolellisesti, erityisesti marjojen kannat täytyi poistaa. Olisiko ollut niin, että vasta kypsät marjat sisälsivät riittävän määrän säilyttäviä happoja koska mustikkasurvosta haettiin talvella aitasta puurojen aineeksi. Muistissani on hetki jolloin maistoin jäätynyttä mustikkasurvosta, kaiversin sitä puukolla saavista ohjeen mukaan, ja mustikalle se maistui. Ehkä oli hiukan hapanta, ei kuitenkaan liian väkevää.

       Muita kainuulaisia marjoja oli tietenkin lakat, karpalot, vatut ja pientareiden mansikat ja mesikit. Nehän olivat kesäisiä herkkuja, kuitenkin lakkoja säilytettiin talvenkin tarpeiksi. Muistan äitini hakeneen lakkapulloja hetteestä, eli lähteestä, jossa pullot säilyivät veden peitossa, talveksi ne siirrettiin kellariin. Viinimarjapensaat oli kotini pihapiiriin istutettu 1920 luvulla.

      Heikintytär ei maininnut mitään näistä marjatuotteista eikä vihanneksista joita maaseudulla oli kasvatettu jo varhaisina aikoina. Nauriithan oli käypää kasvatettavaa. Lantut säilyivät vielä kevääseen, kun muut juurekset olivat jo pilaantuneet. Punajuuret keitettiin lisäkkeiksi ja porkkanoista muistan äitini tehneen herkullisia piirakoita. Ryvässipuli oli kasvamassa jokaisessa kainuulaisessa pihapiirissä ja sen istukkaita varjeltiin huolellisesti.

       Nykyäänhän on tutkittu että nämä kainuulaisten käyttämät luonnonmarjat ovat todellista superruokaa. Isälleni lähetettiin hämeestä puolukoita sellaisina syksyinä kun kainuussa oli puolukkakato. Tyttären tytär Annimari ei tiedä mitään parempaa kuin kypsät metsämansikat ja mustikat.