Täytyhän se Picasso näyttely  Ateneumissakin nähdä, vaikka hänen teoksiaan on varmaan kaikissa museoissa ja kaikki esittelevät  kokoelmiaan hänen kauttaan. Huomattiin bussin saaneen pysähtymistilaa aivan museon rappupieleen, jalkakäytävälle! Jopa tarvitaan meitä maalaisiakin kartuttamaan näyttylykassaa! Vieläpä lähtiessämme vartija-opas kiitteli käynnistäämme, että jaksoitte katsoa meidän näyttelyä. Kahvilassa oli myös hyvä palvelu, capuccino oli erityisen hyvää, valmistetiinhan se raikkaaseen pulloveteen, poika toi myöskin Laurin omenapain pöytään haarukoiden kera.

       No, entä näyttely?  Tuttuja töitä, tai ainakin samanlaisia variota, niitähän on varmaan suunnattomia samoista aiheista ympäri maailmaa. Kuitenkin Dora Maarin ja Marie Theresen  "kuvat" ovat aina yhtä ihania. Valaistus oli jotenkin rajoittunutta, paikapaikoin hämärää, joten varhaisemmat työt jäivät meilta vähemmälle huomiolle. Ne näkee ehkä julkaistusta laajasta kirjallisuudesta paremmin hahmotettua. Mutta onhan se alkuperäinen kuitenkin se aito: Tuli mieleen, onko ne jo niin hauraita etteivät siedä vahvoja nykyvaloja? Viestososasto oli hyvin edustettuna, se jäi kuitenkin vähemmälle huomiolle, vuohi oli sentään omalla seinustallaan.

       Kolmanteen kerrokseen oli sitten koottu näyttely Ateneumin omista kokoelmista, esitys Picasson vaikutuksesta suomalaisten taitelijoiden tuotantoon. Niinhän taiteilijat ovat olleet vuorovaikutuksessa  iät ja ajat. Lisäksi siellä oli Ateneumin kokoelman helmiä, van Gogh, Gauguin, Edvard Munch. Ellen Thesleffin kaksi teosta oli valaistu hyvin, niinpä ne  voikin sitten palauttaa mieleensä milloin haluaa.

      Mutta kokiko näyttelyvieraat HURMIOta, jota Stendhalin syndroomaksi mainitaan.  Volterranon Niccolini kappelin kattofreskojen sibyllat saivat nuoren Stendhlin hurmatuksi. Näyttelyssä oli kuvat näistä freskoista, mutta kuvat ovat selkeämpiä Anna Kortelaisen  Hurmio kirjassa.

      Mieleen palautuu Picasson viimeisimpien vuosien teosksia jostain museosta, niiden sisältöön ei uskaltanut paneutua, pelkäsi tulevansa sokopääksi! Niin olivat vaikuttavia!