No, mitä jäi mieleen päälimäiseksi eilisestä TAIDE-ART NUUTTILAN näyttelystä? Se on minun  ensimäinen kysymys Laurille heti aamulla herätessä. Ja kuinka ollakaan, samat asiat, teokset ja tunnelma. Ensimäisen sävähdyksen aiheutti Olli Rädyn Kaukoputki, heti pihaantulotien varressa. Se toi mieleen viimekesäiset rajut myrskyt, jotka olivat innoittaneet Ollia moniin teoksiin.

      Siinäpä muistelimme valoisalle seinälle asetettua Hiroharun isokokoista maisemaa, hehkui himmeää harmaata valoa, kalliorantaa jonka nuoren naisen hahmo täydensi. Nuoren naisen maiseman valloitus. Väriskaala hänen töissään oli juuri tuo, harmaan valon hehku. Mitähän värikylläinen suomen kesä vaikuttaa Hiroharun maalausiin?

      Eniten mieltä askarruttivat Hirakon kirjateoset. Niissä oli himmeä väriskaala, eurooppalainen vanha arvokas tila, kirjahyllyistä lattialle vyöryvät kirjapaljoudet, kaikki kirjat kiinni, ei yhtään avonaista jäänyt mieleen. Tyhjä tuoli, missä on lukija? Onko nuorten maailmassa kirjojen aika jo ohi? Nämä Hirakon teokset jäivät mieleen vahvan sisältönsä vuoksi, vaikka ensinäkemältä tunnelma olikin vähän hämääntynyt.

      Oikein mietittiin teosten, veistosten, taulujen ja tilateosten ripustusta ja näytteille asettelua. Siinä galleristit näyttävät taitonsa. Isoille töille annetaan tilaa, pienet teokset tutkitaan lähempää.

       Hämmastyttää tuo Olli Rädyn monipuolisuus, iloittelevat veistokset ja kepeät kirkasväriset maalaukset

       Onko se tuo suomalainen maalaismaisema joka voi innoittaa tuollaisiin suorituksiin?