Kuortaneella%20025.jpg

Oli ihan urheilujuhlan tuntua katsella eilen kilpailuja Kuortaneella.

Kun retkestä kisoihin suunniteltiin, ajattelin että enhän minä vanha ihminen jaksa istua sellaista rupeamaan paikallaan. Eeva oli varannut oikein hyvät paikat toiseen penkkiriviin pääkatsomaan. Ylhäältä katsoen ihmettelin kuinka selviän monet raput alas varatuille paikoille. Niin vain peruuttamalla, tuoleista tukea ottaen, jokaista askelta varoen hiivin vähitellen varatuille paikoille.

Kilpailuja oli mukava seurata, kuuluttaja oli hyvä ja kaikki katsojat ottivat osaa sekä onnistumisiin, että pahoittelivat epäonnistumisia.

 Anni halusi kilpailla entisten kavereiden kanssa, tällä kertaa oli toisten vuoro voittaa. Innostunut ja onnellinen hän oli tavattuaan eri maiden tuttuja kilpailijoita, joita hänellä on lähes kaikilla yleisurheilukentillä. Hänellä on seuraavat kisat Espanjassa, jos oikein olen kuullut ne ovat Espanjan mestaruuskisat.

Kisat alkoivat klo 15 ja katsoimme lähes loppuun, eli muutama keihäskaari jäi näkemättä, mutta kiirehdimme lähtöä ennen poistumisruuhkaa. Poistuminen onnistui oikein hyvin. Haimme katsomon reunasta paikan, jossa oli kaide josta voi pitää kädellä kiinni. Miehet jotka istuivat kaiteeseen nojaten, antoivat auliisti tilaa sitä pyydettyäni.

Istuin paikoillani koko kilpailun ajan, noin kuusi tuntia, eikä mikään paikka vaivannut ja vaivaantunut. Luulen että evääksi valmistamani tyrnimehu antoi riittävästi puhtia kisojen seuraamiseen.