Tähän juttuun ei löytynyt asiaankuuluvaa kuvaa, joten tämä kannon kuva ajakoon asiaa.

 Auton katsastukseen tuli kutsu, olinkin sitä jo odottanut. Ajattelin että katsastukseen voi mennä ilman ajanvarausta, kun puhelukin olisi maksanut 8€. Kuitenkin katselin netistä mitä siellä sanotaan, ja tilasinkin ajan eiliselle päivälle. Vapaita aikoja olisi ollut paljon.

 Muistan kuinka Lauri aikanaan huolsi autoa kuntoon katsastusta varten, joten minäkin alotin auton pesemisellä. Se olikin tarpeen sillä minulla on ajoja niin vähän, että hämähäkit olivat pesiytyneet autoon. Etulyhty oli merkattu hyvin. Etulasin pyyhkimien kiinnityskohtaan oli kasaantunut koivunsiemeniä jotka olivat jo itäneet. Koivumetsikkö oli kasvamassa. Rassasin töhnät pois varvulla ja näytti jo paljon siistimmältä. Pesin ikkunat sisältä ja ulkoa. Ajattelin että koneistosta en ymmärrä mitään, rassasin kuitenkin kannen auki ja samaa koivuntöhnää ja kuusenneulasta oli kasaantunut kannen kiinnityskohtaan. Sekin puhdistui. Aivan suotta, katsastaja kohotti vähän kantta ja painoi heti takaisin.

 Ohjekirjasta etsin ohjeet vajojen eri vaihtoehdoille. Minä en juuri tarvitse kaukovaloja, kauppareissut kerkiän tekemään päiväsaikaan. Olen käynyt ne joskus läpi, mutta aina ne tahtoo unohtua. Kaikki löytyivät hyvin, oli selkeät ohjeet.

 Katsastajapoika oli ystävällinen ja asiallinen. Hänen täytyi kuitenkin kutsua toinen mies avukseen, he etsivät jotain tärkeää ilmaisinta, joka heidän mielestään laitetaan uusiin autoihin aina eri paikkohin.

 Auto oli kunnossa. Lähdin ajamaan kaupoille ja huomasin, että sivuikkuna oli jäänyt auki katsastajan jäljiltä. Ajattelin että tutkin sen sulkemisen vasta kaupan parkkipaikalla. Sulkeminen oli hakusessa, entisessä autossa oli kahva jota käännettiin. Tämän auton ikkunoita en ole availlut, niinpä kokeilin monta vaihetta ja lopulta ikkuna surahti kiinni.

 Kello tuossa vieressäni pirahti ja ilmoitti, että aamiaisleivät ovat nyt kypsiä.