Puolukat ovat kypsymässä Tapionmäellä.

Minä könysin mukana työkaluna leikkuri, kun menimme aukkoperkaamaan edelliskeväänä istutettua kuusentaimikkoa. Helena ja Juuso tekivät varsinaisen työn, mutta minusta on mukava kulkea metsässä, vaikka jokainen askel täytyy varmistaa, askeleet ovat maastossa aina erilaiset ja melkein voisi sanoa terapeuttiset.

 

Juhlahetki koitti sitten ruokapöydässä. Illalla valmistumaan laitettu hirvipaisti oli kypsynyt vesiuunissa jota sirkulaattoriksi sanotaan. Kun suunniteltiin ruokalistaa ja kerroin, että minulla on vielä pakkasessa Hannun tuoma hirvipaistinpala Helena ja Juuso innostuivat, että sepä valmistetaankin tällä uudenlaisella välineellä. Minä en ollut koskaan kuullutkaan tästä laitteesta, joten nuoret saivat vapaat kädet toimia keittiössä. Lihan olin laittanut marinaadiin ja yön yli hauduttuaan 56,1 asteessa liha oli kypsynyt mureaksi. Juuso valmisti irronneesta nesteestä kastikkeen, jonka salaisuudet sain urkittua ja lopuksi hän tunnusti, että tilkka konjakkiakin lisättiin maun antajaksi.

Kypsyneen paistin Juuso pintaruskisti paistin voissa joka antoi paistille hienon aromin.

 

 

 

Nyt on tullut tästä tärkeästä hetkestä kaksi samanlaista kuvaa ja jännittyneenä odottelemme hirvipaistin makuja.

 

 Täytyy kyllä sanoa että koskaan elämässäni en ole syönyt näin hyvin valmistettua ja näin maukasta ateriaa!

Tästä kuvasta näkyy, että lautasella on niitä ruoka-aineita mitä meidän pientareilta löytyy. Minä kaivoin perunat pellosta ja keräsin tukun lehtikaalia, Helena kiersi tienpenkat ja paistetut kanttarellit sopivat lisäkkeeksi. Helena ja Juuso valmistivat kaikki ruuat ja ihmettelin, että kuinka talläisiä makuja saadaan aikaan näistä yksinkertaisista ruoka-aineista.