Tähän aikaan vuodesta aurinko, etenkin aamuisin , yllättää. Lämmin hehku kestää vain hetken. Kesken aamukahvin piti ottaa kamera ja tallentaa näkymät.

TV ohjelmia katsellessa huomasin ykkösellä ohjelman Leningradin piirityksestä. Kylmät väreet kulkivat vielä selkää pitkin. Tietysti muistui mieleen sen tuhatsivuisen kirjan painajaismainen tunnelma. Vielä välähti mielessä se museo Pietarissa, johon on koottu muistot sodan ja piirityksen tapahtumista. Sitä en muista, oliko museossa maininta kuinka Laatokan kautta saivat vähän ruoka-apua piiritetyille. Oliko se niin että tästä avusta oli hyötyä myöhemmin myöskin suomalaisille.

 Aika on tasoittanut muistot kaameista kohtaloista. Luulen että en palauta niitä enää mieleeni.