Melkein samannäköiset olivat juurileivät jotka tänään , niiden yön yli levättyään, paloittelin ja laitoin pakkaseen.

Kokeilin aivan erilaista tapaa näiden valmistamisessa kuin aikaisemmin.Nyt yön yli käyneeseen juuritaikinaan lisäsin suolan ja jauhoja joihin sekoitin pussillisen kuivahiivaa. Taikina jäi hyvin löysäksi, sillä en jaksanut vaivata sitä vispilällä ja puulastalla. Käsin en ole vaivannut taikinaa koskaan.  Samantien nostelin taikinan neljään vuokaan ja kohottelin niitä neljän tunnin ajan. Aluksi paistoin leipiä puoli tuntia yli kahdensadan asteen lämmössä, ja vartin lisää 200 asteessa.

Leivät olivat koostumukseltaan aivan erilaiset kuin aikaisemmat tuotokset. Rakenne oli pehmeä ja juurileivän maku oli voimakas.

Jos tekstiin jää kirjoitusvirheitä, syy on ikärappeutuneissä silmissä. Niin siinä käy; aika aikaa kutakin!

Tyrniaika lähestyy, saavat vielä kypsyä muutaman viikon. Sari siirsi kaksi tuolia pensaiden vierelle, jospa minäkin onnistuisin marjojen poimisessa.

Eilen lisättiin kasvualustaa yhdelle Rossioglossum grandelle, joka rappusille siirrettynä alkoi kasvattamaan kuihtuneista bulbeista uusia versoja. Goelogyne cristatat saivat myöskin uutta puhtia kasvamiseen. Eevan hankkimat karhunsammaleet ja Sarin tuoma murske riittivät kaikille kasveille.

Minä olen vaalinut pihamaallani naapureilta saamiani vanhoja koristekasveja . Nyt muutamassa vuodessa ne ovat taantuneet ja jääneet luumupuiden alle, niinpä Sari sai palan kauniista keväällä kukkivasta iirispensaasta, perhoskasvia nauhusta, monta pioninjuurakkoa Sarin puutarhassa ne jatkavat kylän puutarhahistoriaa.

Lopuksi Sari halusi käydä katsomassa mitä rannalla olevelle omenatarhalle kuuluu. Keväällä ihastelin makuuhuoneen ikkunasta valkoisena loistavaa rantapengertä, entistä pellavapeltoa joka muuttui kasvimaaksi ja on nyt lähes umpeutunut ryteiköksi. Muutaman omenan Sari oli puiminut mukaansa ja oli siellä ollut joku luumukin kypsymässä.

Umpeutunutta jyrkkää kivistä rantapolkua Sari hämmästeli, se onkin vaarallinen jos ei tiedä oikeaa reittiä, minä muistan kaikki kivet ja pulkujen mutkat yli 50 vuoden ajalta

Toissa iltana, seitsemän aikoihin, otin kuvan kohta avautuvista yönprinsessan kukista. Kymmeneltä alkoi tuoksu täyttää koko talon, kun kolme kukkaa avautui yhtäaikaa!

Eilen Maarit toi apteekista tilaamani tuotteet ja hänen kysyessään vointiani kerroin tämän yöllisen tuoksuhuuman.Maarit tuntui olevan kukkaihminen, näytin hänelle jo kuihtuneet kukat joista hän vielä löysi tuoksun rippeitä.

Hän innostui kasvista ja saikin hyvän jo juuria puhkuvan lehtiparin mukaansa. Toinen ruukussa oleva, huonolle hoidolle jäänyt, lukinlilja saa hänen kodissaan uuden kasvupaikan. Pari muuta oksantaivukasta lähti hänen mukaansa.

Yllä oleva kuva on vanhaa perua, uudet kuvat kun ei siirry kamerasta nettiin.

Nyt Yön prinsessa kehittelee kolmea kukkaa, tämä kuva on edellisiltä vuosilta.

Eilen oli pientä hämmimkiä netissä. Edellisen illan ukkonen säikäytti sen verran, että könysin illalla alas irrottamaan virran tietokoneesta, ettei tule suurempia vahinkoja jos ilma käy rankemmaksi. Kävi kuitenkin aamulla niin, että kone avauitui hyvin, mutta ohjelmat eivät avauneet. Kokeilin uudelleen ja aina sama juttu. Lähetin viestin naapurin Johannalle, joka asensi mokkulan koneeseen, ja hän lupasi tulla katsomaan tilannetta.

Minun kun vaikea liikkua, pyysin Johannaa laittamaan virran koneeseen, pöydän taakse mennessään hän kiinnitti yhden löystyneen johdon paikalleen, laittoi töpselin seinään ja virran koneesen. Käynnistimme koneen ja kaikki ohjelmat toimivat. Yhden johdon olin illalla könytessäni saanut sen verran löystymään että ohjelmat eivät avautuneet. Kiitos taas Johannalle avusta!

Jasmikkeen aika on levittää tuoksua pihapiiriin. Orvokkilta sain ison juurakon muutama vuosi sitten. se on löytänyt paikkansa pientareelta. Japaninruusukvittenin juurivesan istutin aikoinaan jasmikkeen viereen, mutta en pystynyt pitamään sitä siistinä heinistä. Sari ihastui kukkivaan kvitteniin ja kaivoi pensaan ylös ja vei sen omalle pihamaalleen. Hän pystyy pitämään heinänkasvun kurissa ja pensaan siistinä.

Vanhoja maatiasruusulajikkeita olen kerännyt aikonaan. nyt niistä on kukkimassa viisi erilaista pensasta. Vain vahvimmat pitävät puolensa heinäkasvustoa vastaan.

Oliko se vanha sanonta; vaikka talo puretaan ja hävitetään, ruusut jatkavat kasvuaan merkkinä vanhasta asuinpaikasta.

 Vuodatus on ollut pitkän aikaa jumissa, juttuja ei voi siirtää eteenpäin.