Täytyi ottaa oikein luettavaksi Vänrikki Stoolin Tarinat ja sen ensimäinen runo Vänrikistä. Siitä kuinka paljon Runoilija kertoo itsestään, ja nöyräksi pojaksihan siinä Runoilija itsensä kokee. Kauan aikaa meni kuitenkin ennenkuin Stoolin tarinat kypsyivät runomuotoon, olihan Runoilija nuori ylioppilas kuunnellessaan Stoolin sotakokemuksia.

   Tämä Erik Wahlströmin kirja Kärpäsenkesyttäjä, avaa uudenlaisen näkökulman  Runon Kuninkaan ja hänen aikalaistensa elämään. Näistä ajoistahan meille on yritetty antaa hienosteleva kuva ns. korkeakulttuurista ja ns. sivistyneistöstä. Tämä kirja, ja luulisi sen olevan tosiasioihin perustuva, raapii kasaantuneet hymistykset Runon Kuninkaan laakeriseppeleestä.

      Jos isäni olisi tiennyt  tämän sivistyneistön moraalista ja tavoista, olisi hän käyttänyt ominpiaan voimasanoja, senkin ruojat ja ryökäleet!

     Rahvas eli niihin aikoihin hyvinkin moraalista elämää, ja muistan kuinka isäni hartaasti paheksui Turjanlinnan asukkaita jossa kaksi kirjailijan vaimoa synnytti lapsen saman kesän aikana.

      Runon Kuningas paheksui kuinka kummallista  kieltä kirjoittava Aleksis Stenvall sai kirjallisuuspalkintoja jotka oikeammin kuuluisivat hänelle.

    Kuitenkin Runebergia muistamme aina liputtamalla hänen syntymäpäivänä, ja Maamme laulu jäi häneltä, ja sillä me ylevöitämme aina arvokkaimmat juhlatilaisuudet.

      J.L. Runebergin pojanpojanpoika Lorenzo s.1919 pyytää runossaan yhtä lausetta joka jää elämään, hän tyytyisi yhteen lauseeseen.