Otin oikein tuolin avuksi ja kiipesin tutkimaan mitä ylin kirjahylly kätkee sisälleen. Laurin järjestämä varmaan oli, olivat aikalailla aakkosissa. Juhani Ahoa oli koottuina ja muita aalla ja hoolla alkavia kirjailijoita. Joskus luettuja,  nyt voi jo kertailla.
    Katselin ihmeissäni  Välskärin kertomuksia, muovitettu kirja, joten luulin Laurin olleen hommissa. Kirja oli kuitenkin ollut Aili Keräsen omistama.Oli tummunutta kiillotettua paperia ja huomasin, ettei kirja sovi aamukahvipöytään lukemiseski ja varoin muutenkin rasvaisia sormenjälkiä, olihan painovuosi 1896.  Aika pientä tekstiä,  joten valon täytyy olla kohdallaan. Lukeminen edistyy siis verkalleen.
      Mutta linkki nykypäivään. Televisiosta katselen vain muuamia harvoja ohjelmia, mutta Neljän Täden Illallinen viehättää, Tähdet ovat siinä niin aitoita. Asiantuntijana ohjelmassa on Henrik Rehbinder , joka korjailee tähtien soheltamista. Niinpä Välskäriä lukiessa vastaan tuli kolme Rehbinderin veljestä. Kaarle Maunu komensi suomalaisia rakuunoita, Hannu Henrikillä oli karjalainen hevosväki. B. Rehbinder oli henkivartioiden johdossa. Miten näiden urhojen kävi sotaretkellä, ei ole vielä tiedossa, mutta sukunimi on jatkunut näihin päiviin.
      Umberto Econ Ruusun nimen luin, nyt jo toiseen kertaan, kauhistellen 1300-luvun hengellistä, ja etenkin maallisen rahvaan elämää. Kaikkein kauheimpiin kuvauksiin ei kannattanut paneutua syvällisesti. Kirjassa on paljon latinankielisiä lauseita, joten Annimari laittoi minulle linkin latinankielen käännössivulle, josta voin kuunnella kirjoittamani tekstin  latinankielisenä. Aika viehättävää, kuulla latinaa omalta koneelta.
      Ilmari Kiannon Moskovan maisterin luin mielenkiinnolla. En välitä lukea Ryysyrantaa ja Punaista viivaa, ne ovat raskata köyhälistön kuvausta, johon on todellista tuntumaa, ainakin sota-ajalta. Maisterin kieli oli pappilan pojalle perua monen sukupolven ajalta, vähän tietysti poikkesi esi-isien käyttämästä.
      Niko Kazantzakisin" Ikuisen vaelluksen " olen  itse ostanut vuonna 1952  jolloin se on ilmestynyt suomeksi, mutta nyt rohkaistuin lukemaan sen ensimäistä kertaa. Eikä juuri yhtään liian myöhään, sillä ongelmat joita se kuvaa, eivät ole poistuneet turkkilaisten ja kreikkalaisten väliltä.