Kepeästi nousee louhikkoiselta rinteeltä syyskesällä kaadetut laholatvaiset koivut. Voimaahan siinä tarvitaan, Seija kuljetti vaijeria ja koukkua penkkaa alas, Pentti arvio mikä puu milloinkin on nostovuorossa. Seija laittoi traktorin siinen kuntoon, että nostohinaaminen onnistuu. Taitavia kun ovat, rungoista muodostui muutamassa minuutissa sopivankokoisia klapipöllejä. Pentin piti kuitenkin viilata moottorisaha kertaalleen.

    Olivat tuumineet että näissä puissa, jotka ovat kaikkein vaikeimmassa paikassa, louhikkoisessa rinteesä, korjuutyöhön tuhraantuisi koko päivä, mutta työ sujuikin reippaasti joten puoli yhdeltätoista kaikki olivat pihapiirissä ja kappaleina.  Laurihan aloitti näiden kaadettuejn koivujen karsimisen kirveellä syyskesällä, mutta ensin tuli selkä kipeäksi ja rasituksen seurauksena ilmeni rakkosyövän oireet. Lääkärit kysyivät moneen kertaan miten tämä tila ilmanaantui, yhteen ääneen parahdettiin että: "metsätöissä"

 Olin luvannut laittaa ruan valmiiksi ja kuivat vaatteet vaihdettuaan tulivat hengähtämään sisälle. Katseltiin kuvat jotka otin heidän työskentelystään. Pentti ihmetteli että näinkö ne digikameran kuvat saa näkyviin. Hänelläkin on digikamera, muttei yhtään kuvaa ole ottanut.

    Ruolailu tapahtui pisemmän kaavan mukaan. Työmiehet, Seijakin toipumassa syksyisestä syöpäleikkauksesta, klanipäänä, nautti valmiista ruokapöydästä. Kaikki kelpasi, salaatit, perunat ja porkkanat, hapankaali antoi puhtia naudanlihavatkulille, jonka tein vanhalla reseptillä. Haaleaa mustikka-omenapuuroa syötiin jälkiruuaksi ja vähän aikaa huilattua keitin vielä kahvit ja tarjosin kakun kanssa.

     Lähtiessä Pentti huomautti että eteisen lattialle oli saappaissa kulkeutunut sahanpurua. Sanoin että meillä käy aika-ajoin siivooja ja hain rikkalapion ja harjan komerosta. Pentin kasvoilla häivähti epäuskoinen ilme, mutta kun selitin että Laurin sairaalareissun aikana siivooja pesi etelänpuoleiset ikkunat sisältäpäin, Pentin ilme rauhoittui.