Herätessä katsellaan ikkunoista mitä yön aikana on maisemassa tapahtunut. Vieläkö löytyy pientareilta maustekasveja leivän päälle pantavaksi. Tänään taitoin huurteisen iisopin oksan Laurille mungpavun itujen mausteeksi, salviat on kuusenhavujen peitossa, ne jätin kaivamatta. Nuori visakoivikko oli tänään juuri erityisen kaunis tässä huurteisessa asussaaan, samoin nuori koivikko tuolla tien takana, jo eilen se oli pukenut ylleen yhtenäisen kevyen vaalean asun. Nämä luonnonilmiöt vetävät kauneudessaan vertoja mille tahansa kauneinmalle luonnontapahtumalle.  Nyt auringon vähän lämmittäessä koivunoksissa välkehtivät ne ihanimmat timantit jotka voivat aina  ilahduttaa, joita seuraan maisemasta.

    Sitten alettiin miettimään mikä on kuuraa ja mikä huurretta. Huurteen kukkia ei ilmaannu ikkunoihin, ne ovat niitä kuurankukkia joista kauniisti lauletaan. Huurre on kevyttä joka asettuu kasvien oksille ja maahan, valaisee maiseman, eikä se viivy maisemassa kuin hetken aikaan.

    Tämä herkkä vaihe luonnossa kestää lyhyen hetken, sateisen ja lämpimän sään jälkeen kylmeminen, siinä on meille muutosta jota saa mennä kaukaa hakemaan. Löytääkö sen muualta kuin tutuista kotinurkistaan.