Tämänpäiväinen lounasseura. Keitin hirvenlihakeiton Hannun tuomasta selkäluukappaleesta. En muista koskaan aikaisemmin saaneeni tällaista keittoa aikaiseksi.

Keitto valmistui ydinluusta ja siihen jääneistä liharippeista, fileet irroitin ja laitoin säilöön pakkaseen. Paistin jaoin kahdeksi palaksi, niitä syödään ehkä joulunaikoihin.

Yllätyin Hannu soitosta, että oletko kotosalla, hän lähtee tuomaan sinulle hirvenlihaa! Muisteltiin viimekesää, ja minä erityisesti muistin hänen tasaiset ruisvainionsa tien molemmilla puolilla. Hän kertoi saaneensa elämänsä parhaan sadon niistä pelloista. Että kerran elämässään saa iloita kunnon sadosta, oli hänen huokauksensa. Minulle tämä ruisvainion näkeminen jätti pysyvän muiston mieleeni!

Tapionmäen puolukkasadosta oli riittänyt heillekin poimittavaksi. Loput ylenpaltisesta puolukkamäärästä oli päätynyt ammattipoimijoiden saaliiksi

 Hirvet ovat kaikonneet siltä niemeltä. Ilmankos meitäkään ei yksikään hirvikärpänen ahdistellut poimintareissulla. Hirviporukka oli käväissyt isolla Siikanevalla aamutuimaan katselemassa jälkiä, mutta neva oli ollut kauttaaltaan veden peitossa yöllisen sateen jäljiltä.

Lähetin Hannun mukana kiitokset ja terveiset koko hirviporukalle!