Kauas oli Kostin pitänyt ajaa ennenkuin oli löytynyt kunnollinen marjapaikka. Kaksi ämpärillistä hän  oli poiminut illansuussa.

Tätä toista ämpärillistä pussitin uudelleen suljettaviin pakastepussehin ja muistelin kuinka lapsuudenkodissani puolukat olivat arvossaan.

Marja-aikaan pirttiin tuotiin pitkä mustunut, varmaan käsin kaiverrettu kouru, joka asetettiin kahden tuolin varaan niin, että marjat valuivat kourua pitkin alempaan astiaan ja siinä sitten eroteltiin linnun siipeä käyttäen roskat ja huonot marjat lattialle. Isoäitini oli tarkka ettei raakoja marjoja päässyt talvimarjojen joukkoon. Puolukat survottiin isoon jaloillaseisovaan marjatynnyriiin. Tynnyri säilytettiin luhtiaitassa ja pakkasen kovettamaa marjasurvosta veisteltiin talvella puuroja ja piirakoita varten.

Muistan kuinka monena syksynä isäni oli huolissaan kainuun huonosta puolukkasadosta ja kuinka lähetimme hänelle näitä arvomarjoja täältä Pirkanmaalta.