Pottukukko%20007.jpg

Ihan pieni reuna on jäljellä eilen paistetusta pottukukosta. Jostain kaukaa tuli makumuisto pottukukosta jota lapsuudenkodissani valmistettiin. Tutkin kaappini josko sieltä löytyisi kukkoon sopivia tarvikkeita. Hapanleivänjuurta, ruisjauhoja, siansiivuja, näitä löytyi ja sehän riittikin, kun perunoita oli kellarissa. Kuoritaikinaa hapatin yön yli, olisi saanut olla kauemminkin happanemassa.

Nykyään on helppo paistaa kukkoja, kun voi kaikki tarpeet kasata leivipaperin päälle reunalliseen vuokaan. Öljytylle paperille levitin pohjan kukkoa varten, sen päälle perunaliuskat, väliin lihasiivuja, taas perunaa ja lihasiivut päällimäiseksi. vähän suolaa. Öljytyin käsin levitin kukolle päällyskannen. Taikina oli löysää ja ihmeen pehmää oli paistettukin kuori.

Kukon tuoksua oli huoneissa kun Virva- Msf- kuntouttaja tuli aamulla hoitamaan kipeää lonkkaani. Hän tunsi kyllä lanttukukon, mutta perunasta tehty laitos oli hänellekin outo

Päivemmällä Hannun kanssa oli sovittu kauppareissu ja hän ihmetteli kuinka minä, entinen töpöttäjä, kävelin reippaannäköisesti koko kauppamatkan. Olihan siinä kävelyssä vähän yrittämistäkin, mutta kipuja ei tuntunut nimeksikään.

Kukon laitoin uuniin 50 asteeseen kauppareissun ajaksi, kannella peitettynä. Hannulle oli lanttukukko ja kalakukot tuttuja, mutta taaskin oli uusi maku tämä perunoista tehty kukko. Palanen kukosta lähti Hannun mukaan iltapalaksi.

Tulipa vielä mieleen kun Vesa poikkesi kerran ohikulkiessaan syömään ja sattui olemaan pottukukkoa tarjolla: "tämähän on gourmeeta" oli nälkäisen syöjän toteamus.