Onko sinulla mustikoita ja kermaa? Kysyi Helena kuusivuotiaana, kun olimme pilkillä itsenäisyyspäivänä. "Voitais tehdä itsenäisyyspäiväkakku", hän jatkoi. Oli silloinkin jääkaapissa kermaa ja mustikoita, ja tehtiin kakku. Vietiin sitä myöskin terveyskeskuksessa olleelle sotaveteraani Sulolle.

 Tämä muisto palautui mieleen ja valmistimme taas itsesäisyyspäiväkakun. Helena halusi syödä suomalaisia jouluruokia ennen tulevaa matkaa Chileen ja muihin eteläisen Amerikan maihin.

 Jouluruokien valmistamisen voi nykyään aloittaa jo ajoissa, kun käytettävissä on tätä tekoälyäkin, eli pakkaskaappi. Laatikot, jotka kuuluvat jouluateriaan, säilyvät pakasteessa muutaman viikon. Helena toivoi vain porkkanalaatikkoa, mutta me toiset kyllä halusimme myöskin lanttu-ja perunalaatikkoa. Erilaiset kalaruat, lasimestarinsilli, herkulliset silakat ja graavilohi maustuvat muutaman päivän jääkapissa. Kinkun sijaan meillä on paistettu possun fileeselkäpaloja ja niitä Helena myöskin kaipasi.

 Itsesäisyyspäivänä kävimme viemässä omaisten ja Karjalaan jääneiden haudoille kynttilät, he jos kukaan olivat kokeneet Suomen kohtalonhetket. Muistelimme Lauria, hänen vanhempiaan, isoäitiä, hänen tätiään, serkku Tyyneä ja Suloa. Myöskin Sulon äidin haudalle laitoimme kynttilän.

Kirkkomaalla käynnin aikana laatikot ja lihat olivat lähes kypsyneet uunissa. Ateriasta puuttui vielä salaatti. Helenan kysymykseen: "milloin syödään?" vastasin että heti, kun salaatti on valmis, minä menen nyt suihkuun. Kakkukin oli vielä päällystämättä. Helena kutsui Juusonkin keittiöön ja yhdessä he saivat kauniin itsenäisyyspäiväkakun koristeltua. Salaatin valmistamiseen ja pöydän kattamiseen osallistuivat kaikki. Erityisen hyvin oli onnistunut salaatin kastikkeen maustaminen. Taidan mennä joulunakin suihkuun  näinä kriittisinä hetkinä.

 Tässä Eevan ottamassa kuvassa mustikat kakun päällä ovat vielä huurteessa.