Kultaryntäys Karjalaan-kirjoitus Metsälehdessä aiheutti taas paneutumisen isäni käsinkirjoitettuihin muistelmiin. Ensimäisen matkan hän teki metsätöihin Suojärvelle 1928, ollessaan 19 vuotias. Matkaan lähti hänen ikätovereita naapuristosta. Hän kuvaa kortteeripaikkojen  elämää, asukkaiden tapoja, kokee heidät ystävällisinä ihmisinä. Eräänä päivänä löin kirveellä jalka pöytään, ja silloin tuli lähtö lääkäriin. Oli 25 kilometriä Suvilahden kylään Suojärven aseman ympärillä. Hautalan Miikkaililla oli tosi hyvä hevonen ja poika läksi käyttämään ja lääkäri ompeli jalkapöydän haavan ja sairastelin 2 viikkoa talossa makaillen, kirjoittaa isäni.

Hän kirjoittaa muutamaa vuotta myöhemmin: Joulun jälkeen läksin Martin ja Mauno J-n kanssa Suojärvelle. Minä mennä jyrysin hevosen kanssa yhdessä Maunon kanssa.Hevoset ja reet pantiin asemalla junaan. Hän kuvaa matkan eri vaiheet ja kertoo että heidän oli oltava hevosvaunussa aina matkan aikana.

Seuraavana päivänä menimme Vekarukseen Kirveskankaalle jossa olimme täällä nykyisin olevien Puurosien luona yötä ja sitten aamusella Salmijärvelle jossa asui Mikko K joka asuu nykyään I--mäellä perheineen.

Lukemisen tässä vaiheessa sävähdin. Tulivatko Puuroset ja Mikko K-n perhe evakkoon näiden savotoilta tuttujen luokse. Oliko heidän sijoitupaikkansa määrätty, vai oliko se oma valinta.