Metsän ja nurmikon välissä tämä rodo on viihtynyt jo muutaman vuoden. matala ja maata pitkin ryömivä otus..
Toissavuonna irrotin tämän juurtuneen latvan ja istutin sen puutarhamaalle. Kukat eivät ole tässä maasa onnistuneet, mutta kasvua on kuitenkin tapahtunut, joten lienee kotiutunut tähän paikkaan.
Tänään aurinkoisena hetkenä istuin tuulensuojaan leikkimökin rappusille ja katselin puutarhaa, ajattelin että tuohon pitäisi saada muutama rodo lisää. Ison vanhan rodon välissä on kasvanut , mutta ei ole viihtynyt mustikkapensas, nurmikkon reunassa katsuran kasvua on ollut mukava seurata, niiden välissä oli vapaata tilaa ikivihreälle kasville.
Niinpä vaan leikkuri kärryihin ja lapio mukaan, siltä varalta että taivukkaat ovat juurtuneet syvälle maahan. Helposti löytyi maata pitkin mataava runko joka oli helppu irroittaa.
Kaksi erillistä juurakkoa löytyi helposti. Ajattelin että peitän juurruksen kauniilla karhunsammalvyöhykkeellä, muttta ne olivatkin lujassa maassa kiinni, joten siinä vaiheessa minulta loppui verkka. Seinäsammaleet olivat lahojen kantojen ympäriltä helppoja irroittaa.
Kastelin taimet hyvin, syksyistä nurmikonleikkuujätettä ne saivat lannoitteeksi. Maa tuntuu olevan hapanta, leinikit rehottavat, sinivaleunikko on viihtynyt toistakymmentä vuotta samoilla nurkilla.
Ekan kuvan otin taivukkaiden poiston jälkeen
Kommentit