Muistellessa Pariisin matkaa ja katsellessa noita Hildeniltä ostettuja näyttelykirjoja palautui mieleen ainutlaatuinen taideteos jonka sisältö jäi vaivaamaan, eikä se ole vieläkään täysin selkiintynyt. En muista missä galleriassa teos oli esillä ja mitä muita teoksia oli näyttelyssä sillä kertaa.  Kyseessä oli Cy Twomblyn, amarikkalaisen taiteilijan työ.  Iso näyttelyhuone oli kolmelta seinältä peitetty vihreillä, koulun luokkien tauluja muistuttavilla tauluilla, viisi metriä pitkiä, korkeus normaali luokkataulun korkeus. Vihreät taulut oli kirjoitettu täyteen, kuin valkoisella liidulla, hakaviivaa, erilaisia käsittämättömiä merkkejä, erilaisia tuhruja, muutama tunnetuksi merkiksi jäi joku tikkukirjain, ehkä A ja joitain muita alkeellisia merkkejä. Tällä yksinkertaisella siksakilla oli täytetty taulut monin kerroin

    Niitäpä sitten tutkailimme, emmekä ymmärtäneet mitä taiteilija halusi kertoa tällaisella teoksella. Mieleen se joka tapauksessa painui ja on vielä edelleenkin muisteltavissa.

    Olimme kiertäneet Pariisissa monet galleriat ja näyttelyt, mutta paluumatkalla poikkesimme vielä Tampereella Sara Hildenillä. Heillä oli ollut amerikkalaisen nykytaiteen näyttely vähän aikaisemmin ja jostain syystä matka johti vielä Hildenille.  Ala-aulassa istui pyörätuolissa vanhahko nainen, muita asiakkaita ei ollut paikalla. Palvelutiskien takana olevat henkilöt olivat jotenkin jännittyneen näköisiä, ja jostain pälkähti mieleen, että talon emäntähän se siinä odottelee vieraita! Hän halusi keskustella, en muista tarkalleen miten se keskustelu alkoi, mutta kerroimme hänelle tulleemme juuri Pariisista ja joitain kokemuksia sieltä. Hän olisi halunnut tietää miten heidän näyttelynsä vertautuivat Pariisissa nähtyihin teoksiin. Eihän meistä ollut sellaisia vertailuja tekemään, mutta luulen hänen olleen mielissään siitä, että poikkesimme matkan jälkeen hänen museossaan. Cy Twomblyn teoksia oli ollut myöskin Hildenillä. Nämä Tampereella olleet  Cy Twomblyn teokset olivat valmistuneet 1969, piirrustuksia,, erikokoisia suorakaiteita epäjärjestyksessä, joku numero, muutamia numerosarjoja, vähän hentoja sinisiä väriläikkiä.

    Nämäkin työt voin palauttaa mieleen, samoin sen paikan johon nämä työt oli sijoitettu. On aivan käsittämätöntä kuinka tällaiset yksinkertaiset teokset ovat sisällöltään näin vahvoja.

    Kotimatkalla ajatus virisi, olisiko nämä työt kertoneet tämän ajan kaaottisuudesta, informaation tulvasta, asiat eivät ole enää hallittavissa. Joitain pieniä kokemuksia voi ottaa vastaan, oman vähäisen ymmärtämyksensä mukaan.