Kansalaisopiston viisikymmenvuotisesta taipaleesta oli koottu Viljamakasiiniin juhlanäyttely. Eila ilmoitti jo aikaa sitten että siellä muistellaan menneitä vuosikymmeniä ja kutsui minutkin muistelemaan kudontapiirin tapahtumia. Mielelläni lähdin mukaan, onhan Kansalaisopisto tarjonnut minulle monia mielenkiintoisia kursseja.
Mauno oli kuskina ja tässä hän ihastelee upeitä kudonnaisia.
Ompelupiiriläisten töitä, mattoja ja liinoja oli Makasiinin yläkerrrassa eri aikoina valmistettuja.
Meidän kudontapiirissä tehtiin myöskin paljon erilaisia raanuja, mutta nämä raanut olivat erilaisella sidoksilla tehtyjä. Olivat kauniita ja jotenkin moderneja vaikka sidos lienee vanhaa perua.
Suosittu harraste on ollut puukkojen valmistaminen, tämä laji tarjoaa miehillekin harrastamisen mahdollisuuden.
Posliininmaalausryhmä on ahkeroinut vuosikymmeniä ja näyttelyyn oli koottu upea kokoelma maalauksia, mutta en saanut niistä kunnollista kuvaa otettua.
Hopeatöitä ja korukivitöitä oli myös hieno vitriini täynnä, mutta samoin siitä kuvat ei anna oikeaa vaikutelmaa hienoista töistä.
Nukkevitriini oli hyvin valaistu ja nuket tuntuvat nauttivan esiintymisestään, taitavat olla tanssiaisiin lähdössä.
Maalauksia ja keramiikka oli myös koottu eri vuosikymmeniltä laaja kokoelma
Puheissa korostettiin musiikin merkitystä opiston piirissä. Kuulimme lopuksi haitarimusiikkina pitäjän oman polkan.
Tämä puku edusti meidän kudontapiiriä tässä opiston 50-vuotisnäyttelyssä. Raili, joka ilmoittautui ensimäistä kertaa kudontapiiriin ja sanoi, että tehtäisiinkö Tuuterinpuku, valmisti yhden puvun. Rauhan valmistama puku on Saksassa tyttärentyttären käytössä. Kudoimme kaikki kankaat itse ja valmistimme puvut seuraavana talvena Seijä Niemisen ohjaamassa ompelupiirissä
Kotiin tultua otin peilin kautta kuvan, Tuuterinpuvusta jonka valmistin noin 30 vuotta sitten viimeisinä töinä kudontapiirin ohjaajana. Muuten oli passeli mutta päänauha oli vähän tiukka.
Kommentit